maanantai 1. huhtikuuta 2013

Lennossa

Ennen lähtöä meillä oli vaikka mitä sotasuunnitelmia lapsen viihdyttämiseksi lennon aikana. Loppujen lopuksi mitään viihdytystä ei tarvittu. Helsingin päässä lapsi innostui jokaisesta näkemästään lentokoneesta ja toisaalta myöskään ihan liikoja meillä ei ollut aikaa kentällä hengata, koska Airbaltic avasi check inin ja laukkujen vastaanoton vasta 1,5 tuntia ennen lennon lähtöä ja turvatarkastuksessa meni ikä ja terveys kun odottelimme pääsyä linjalle ja yritimne pitää kurissa karkailevan taaperon, käsimatkatavarat ja laatikoihin nostetut nestepussit sekä elektroniset laitteet. Ykkösterminaalin turvatarkastushan on noin lähtökohtaisesti perseestä ja alimiehitetyssä pääsiäisruuhkassa se oli vielä syvemmältä ja poikittain. Kiitokset myös sille nuorelle miehelle, joka katsoi aiheelliseksi etuilla meitä viimemetreillä. Äitisi oli taatusti sinusta ylpeä...


Riikassa näin päin matkaten meno oli hyvinkin onnistunutta. Varsinkin kun aikaa oli vaikka miten paljon ja onnistuimme lopulta löytämään paikan joka tarjoili myös lämmintä ruokaa, tai no pitsaa. Leikkipaikka oli myös oikein mainio ja siellä pieni mies sitten riehuikin itsensä siihen pisteeseen, että seuraava lento sujui lähinnä siten, että lapsi nukkui, isä luki ja äiti pelasi Angry Birdsiä ja tutustui Hesarin Teeman avulla presidentti Koivistoon.


Reissun lapsiystävällisimmän kentän palkinto menee Gatwickille. Saavuttaessa meidät ohjattiin passitarkastuksessa omaan jonoomme ja samoin paluumatkalla perheille oli varattu ihan omat turvatarkastuslinjastonsa. Tiedän, että monia ärsyttää se, että lapsiperheille annetaan etuoikeuksia, mutta sanoisin, että näissä tilanteissa kaikki voittavat. Mitä nopeammin se kiljukaula vanhempineen poistetaan potentiaalisesti räjähdysalttiista tilanteesta niin sitä miellyttävämpää se on kaikille. Tai no, tietysti jos joku nauttii jonottamisesta huutavien lasten kanssa.

Suosittelen myös lämpimästi meille matkalta ostettua Trunkin matkalaukkua. Keltainen pörriäinen miellytti lasta niin paljon, että sillä on nyt ajeltu vielä kotonakin koko päivä ja tuon kyydissä lapsi saatiin siirrettyä vauhdilla oikeisiin paikkoihin ilman mitään karkailuhaluja.


Kotimatkan pohjat kuitenkin veti Riika paluulennolla. Olisi pitänyt muistaa tuo edelliseltä kerralta, mutta siltä jäi mieleen lähinnä vain se, että veljenpoikaa ei meinattu menomatkalla päästää läpi passitarkastuksesta, koska poika passivirkailijan mukaa matkusti tytön passilla. Itäblokissa ei olla taidettu kuulla pitkätukkaisista poikalapsista, tai ainakaan selaisista jotka sen jälkeen päätyvät parturiin. No joka tapauksessa mehän jouduttiin suoraan koneesta uuteen turvatarkastukseen. Ensin syynättiin laukut ja sitten passit. Erityisen mukavaa varsinkin kun vaihtoaika oli alunperinkin 55 minuuttia ja ensimmäinen lento 20 minuuttia myöhässä. Siinä meni myös avatut eväsjuomapullot ja jäljelle jäi janoinen ja hämmentynyt perhe. Onneksi kioskista sai lennossa napattua vielä vesipullon ja vastoin kaikkia luulojamme myös matkatavarat ehtivät jatkolennolle. Toki siis on hyvä, että rajamuodollisuudet ovat olemassa, mutta vähän nyt tuossa on liioittelun makua, että toisesta EU-maasta lentävän koneen turvatarkastetut matkustajat uudelleen turvatarkastetaan heidän käveltyä kaikki 20 metriä välilaskumaan kamaralla.


Aikaero ja kellon siirto pelasi onneksi meidän puolellamme tällä kertaa ja täkäläistä aikaa puolenyön aikaan lapsi oli vielä ihan kohtalaisen pirteä ja kiitos viimetinkaan lastattujen matkatavaroiden olimme alta aikayksikön taksijonossa kuuntelemassa taksikuskien valitusta siitä miten meillä on liikaa tavaraa. Kaksi matkalaukku, kolme käsimatkatavaraa ja kokoon taitetut rattaat eivät kuulemma voi mahtua mihinkään autoon. Onneksi lopulta yksi farkkukuski sentään antoi meidän yrittää lastausta ja yllättäen sisälle matkustamoon ei tullut kuin miehen reppu ja minun olkalaukkuni. Joo, ymmärrän, että taksi on kuskin tärkein työväline, mutta kannattaisiko sitä vaikka ottaa joku istuinsuojus vakivarusteeksi takapaksiin jos noita kenttäkeikkoja tekee. Se takapenkki kun yleensä on ihan normaalia tilaa autossa ja siihen voi laskea takapuolen lisäksi myös kassin ilman ettei auto mene lunastuskuntoon. Mutta, joo pidän tämän mielessä kun seuraavan kerran joku taksi kuski minulle työmatkoilla kitisee siitä, että ajoja ei ole riittävästi.

Mutta jos unohdetaan suomalaiset työnsankaritaksikuskit ja riikalaisten rajaviranomaisten virkaintoisuus niin reissu oli oikein leppoisa ja lapsi ylitti kaikki odotukset omalla käytöksellään. Minulle kuitenkin saa muistuttaa seuraavan kerran kun haaveilen Airbalticin edullisista hinnoista, että psyykkeeni on sen parisatasen arvoinen mitä tuossa rahassa voitan kun Riikan kautta kierrän.

2 kommenttia:

  1. Auton sisätilassahan nimenomaan ei saa kuljettaa mitään sitomatonta tavaraa. Sinänsä taksikuskit toimivat ihan oikein. :) Ymmärrän kuitenkin, jos harmitti pitkän matkan päätteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten varmaan kannattaisi lisäsä farkkujen määrää kentällä odottaviin takseihin. Ja myöskin laki kieltää lasten kuljettamisen ilman turvaistuimia, mutta se ei lentokenttätakseissa ikinä tunnu muodostuvan mitenkään kynnyskysymykseksi. Taksikuskit eivät myöskään olleet halukkaita ilmoittamaan keskukseen suuntaan isompien autojen tarpeesta (siellä oli useampi matkustaja isojen laukkujen kanssa liikenteessä kun samaan aikaan laskeutui useampi pidemmän matkan lento). Taksikuski on palveluammatti ja odotan saavani kuskilta palvelua tai ainakin jotain muuta kuin haistattelua.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!