perjantai 11. heinäkuuta 2014

Parhausihmiset

Karistimme mökin uimarannan hiekat varpaista eilen ja tulimme Turkuun. Läjäsimme maallisen omaisuutemme lapsuudenkotini eteisen lattialle ja poljimme ruokakaupan ja pitserian kautta veljeni luokse. Tänään teimme lähtöä Seikkailupuistoon kun ystäväni laittoi viestiä, että ollaanko me menossa ja sopiiko jos nähdään ja sopihan se. Seikkailupuiston jälkeen soitti appiukko ja pyysi käymään säätämässä stereoita. Stereokeikan jälkeen poljettiin vielä toisen ystävän luokse juomaan kuplivaa vettä ja syömään Jaffa-keksejä.

Vaikka viihdyn hyvin Helsingissä niin tässä asiassa Turku kyllä hakkaa Helsingin 6-0. Tukiverkston pienuus näkyy Helsingissä ihan jo arjessakin, mutta kyllä se myös näkyy juhlassa. Ihmiset joiden kanssa haluaa jakaa elämänsä ilot ja surut ovat jos ei nyt kaukana, mutta ainakin epäkätevän matkan päässä. Eli pakko se on myöntää, että vaikka minä en tätä kaupunkia kaipaa pätkääkään niin kaipaan näitä meidän ihmisiämme. Onneksi sitä ystävyyden siltaa voi kulkea tänä päivänä myös virtuaalisesti ja lopun aikaa muistella sitten vaikka tuota Seikkailupuiston hienoa versiota.


Tosin käytännöllisyysihmisenä ihmettelen, että kuka hullu tuon sillan puuvalinnan on tehnyt. Jos siinä meinaa liukastua jo kuivallakin kelillä niin sadesään jälkeen tuossa varmaan kumoutuu kokonaan kitkan olemassaolo.

Niin ja pahoittelut, että kesäloman myötä blogin kuvitus löytyy pitkälti Instagramista. Olen tullut äärettömän laiskaksi kuvaajaksi. Tosin yritän parantaa tapani heti kun sunnuntaina lähdetään seikkailemaan kohti Ahvenanmaata fillareilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!