Vaikka viihdyn hyvin Helsingissä niin tässä asiassa Turku kyllä hakkaa Helsingin 6-0. Tukiverkston pienuus näkyy Helsingissä ihan jo arjessakin, mutta kyllä se myös näkyy juhlassa. Ihmiset joiden kanssa haluaa jakaa elämänsä ilot ja surut ovat jos ei nyt kaukana, mutta ainakin epäkätevän matkan päässä. Eli pakko se on myöntää, että vaikka minä en tätä kaupunkia kaipaa pätkääkään niin kaipaan näitä meidän ihmisiämme. Onneksi sitä ystävyyden siltaa voi kulkea tänä päivänä myös virtuaalisesti ja lopun aikaa muistella sitten vaikka tuota Seikkailupuiston hienoa versiota.
Tosin käytännöllisyysihmisenä ihmettelen, että kuka hullu tuon sillan puuvalinnan on tehnyt. Jos siinä meinaa liukastua jo kuivallakin kelillä niin sadesään jälkeen tuossa varmaan kumoutuu kokonaan kitkan olemassaolo.
Niin ja pahoittelut, että kesäloman myötä blogin kuvitus löytyy pitkälti Instagramista. Olen tullut äärettömän laiskaksi kuvaajaksi. Tosin yritän parantaa tapani heti kun sunnuntaina lähdetään seikkailemaan kohti Ahvenanmaata fillareilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!