Pieni pala taivasta

Voin myöntää suoraan, että minä en aivan ymmärrä ihmisiä, jotka kesällä reissaavat etelän aurinkokohteisiin. Toki alkukesä ei nyt suuria luvannut, mutta onneksi oka luottamus Suomen suveen ei horjunut. Ennemmin minä istun tunnin autossa kuin viisi lentokoneessa. Varsinkin kun lopputulos on tavoitteen kannalta sama.

Hiekkaranta, järvi ja maisemat joissa sielu lepää.

Täällä meidän henkilökohtaisessa taivaassamme on eletty viimepäivät hiekkalinnahulluutta. Teinit olivat yön aikana jyränneet Fort Mökkijärven kumoon joten tilalle nousi entistä ehompi Fort Mökkijärvi 2.0.

Kunnon etelänlomahengessä meillä myös tänään järjestettiin sikajuhlat, joissa kansantanssijoiden asemasta esiintyi kengurupallolla pomppiva jälkeläinen. Eli kyllä kelpaa, ainoa mikä täällä puuttuu on aniliininpunaiseksi itsensä kärventäneet brittitulistit.