sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Pyöräretken resepti - varusteet

Viime viikkoinen pyöräretkemme oli kolmas pitkä reissu, jonka perheemme teki ja ajattelin nyt kirjoittaa muistiin sekä itsellemme että muille lapsiperheille, jotka vastaavaa reissua suunnittelevat vähän varustelustamme.


Aina kun puhumme pyöräretkistä vanhempi ikäpolvi olettaa, että jätämme lapsen joko kotiin tai että lapsi vaihtoehtoisesti istuisi tarakalla istuimessa. Pyöräperäkärryt eivät pitkään olekaan kuuluneet suomalaiseen perhepyöräilyyn, mutta ilman peräkärryä ei tosiaankaan kannata pidemmälle reissulle lähteä. Toinen tyypillinen kysymys, jonka vanhemmat ikäpolvet kysyvät, on se, että eikö lapsesta kärryssä istuminen ole tylsää. Toki voimme vain vastata omamme puolesta, mutta kertaakaan lapsi ei ole kitissyt kärryyn joutumisesta. Kärryssä pojan mukana matkustaa eväitä, leluja ja luettavaa ja lapsi viihtyy niiden parissa loistavasti. Kertaalleen anoimme tyypille kameran kärryyn mukaan, mutta kun muistikortilta löytyi lähinnä kuvia miehen takapuolesta reissun jälkeen päätimme pitää kamerat vanhempien kyydissä.

Lapsen lisäksi peräkärryssä kulkee myös kivasti tavaraa. Pojan selän taakse jäävässä tavaratilassa kulki potkulauta, eväskassi sekä kosteuden pitävässä pussissa tablettitietokone, laturit ja luettavat. Aikaisempina vuosina kyydissä on myös killunut potasta ja vaippapaketista alkaen tavaraa.

Peräkärry kulkee aina miehen pyörän perässä, koska emme ole saaneet hankittua toista liitintä minun pyörääni. Toisaalta miehen vetäessä pysyy reissunopeuskin parempana, varsinkin kun tällä kertaa mies polki lukkopolkimien kanssa. Kärryn lisäksi miehen kyydissä on vain pieni tarakkalaukku, jossa kulki vaihtokenkämme ja miehen sadeviitta.

Oman pyöräni kyydissä kulkivat kaksi pyörälaukkua ja kosteussuojapussissa koko perheen kuoripuvut, uima-asut ja matkapyyhkeet. Pyörälaukkuihin taas oli ängetty toiseen perheen miesten vaatteet ja toiseen minun vaatteet ja koko perheen kempparikamat. Ortliebin sateenkestävät laukut ovat aivan huiput ja voin lämpimästi suositella niitä ihan jokaiselle, joka pyörän kanssa kuljettaa tavaroita.

Meidän molempien pyörät ovat aika basicit hybridit. Mies käyttää lukkopolkimia ja minä poljen ilman (ja yleensä vielä miehen imussa). Ensimmäisen reissun tein silloisella citypyörälläni, jossa hajosi vielä vaihteetkin kesken reissun. Kyllä sitä ihminen parisataa kilometriä kihnuttaa rikkinäisellä yksivaihteisellakin, mutta kyllä tässä lajissa vaihteista on tosiaankin iloa. Toinen välineurheilupuolen juttu meille vanhemmille on ollut pyöräilyhousut. Vaikka ne vaippahousut entisestään lisääväät ghetto ass -tekijää minulla voin kertoa, että ilman niitä helteessä polkiessa saattaa 60 kilometrin jälkeen olla paikat aika hellänä. Hyviin sadevarusteihin kannattaa myös panostaa vaikka tällä kertaa meillä kävikin tuuri ja vältimme kaikki vesisateet. Kaksi vuotta sitten tuuri ei ollut niin hyvä. Rikkinäisen pyörän lisäksi poljimme puolet reissusta lähinnä suurta tuhotulvaa muistuttavissa olosuhteissa ja silloin kyllä arvosti sekä kuorivaatteita että sadeviittoja.

Pisimmät päivämatkat mitä poljemme ovat 60 kilometrin tuntumassa ja siinä kohtaa myös oleelliseki asiaksi nousevat eväät. Pyöräretkillä kannattaa liika hiilaritietoisuus lakaista romukoppaan. Pillisoijakaakaot, suklaapatukat, energiageelit, keksit, vesipullot pelastavat tilanteen silloin kun tuntuu, että reisistä loppuu puhti. Lapselle parhaita eväitä ovat tuubeihin pakatut hedelmäsoseet eli pursot kuten niitä meillä päin tavataan kutsua. Vakivarusteena peräkärryssä myös kulkee kaksimukinen litran termospullo, josta saamme miehen kanssa taukopaikoilla nopeasti teetä ja kahvia. Syömistä näillä reissuilla kannattaa harrastaa säännöllisesti, koska kukaan ei tykkää nälkäkiukkuisesta äiti-ihmisestä. Yhden päivän sitä myös polkee omilla vararavinnoilla, mutta useamman poljetun päivän jälkeen sitä saattaa herätä öisin imeskelemään lapsen pursoja tyhjäksi kun ei ole päivisin pitänyt huolta energiansaannista.

Meidän varustelumme on suunniteltu viiden päivän reissulle, mutta käytännössä ei juuri tule eroa onko reissussa viikonlopun vai kaksi viikkoa, koska eroa tulee lähinnä puhtaista vaatteista ja tekniset urheiluvaatteet pakkautuvat yllättävän pieneen tilaan. Me olemme myös majoittuneet aina hotelleihin tai majoitusmökkeihin. Teltan kanssa tavaraa sitten olisikin vähän enemmän kun saisi roudata makuupusseja, alustoja ja retkikeittimiä matkassa. Pojan toive olisi telttailu, mutta vielä me vahemmat olemme äänin 2-1 voittaneet kunnollisten sänkyjen kanssa majoituskeskustelut.

3 kommenttia:

  1. Lisäisin vielä sadeasut varustelistaan mitä kannattaa ottaa mukaan. Itse en ottanut ja kun kunnon rankkasade yllätti niin ei vettähylkivä tuulipukuni pitänyt yhtään vaikka se tihkukuuron pitääkin. Kastuin täysin läpimäräksi vaikka kuuro ei kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia. Oli tosi kelju olo kun kaikki vaatteet olivat läpimärkinä.

    VastaaPoista
  2. Lisäisin vielä varustelistaan sadeasut. Ne kannattaa ehdottomasti pakata mukaan vaikka lähtiessä ei sataisikaan. Itse läksin ilman sadevaatteita kun lähtiessä ei satanut. "Kyllä vettähylkivä tuulipuku sen verran pitää mitä tarvii" Vaan kun rankkasadekuuro tuli päälle niin vesi tuli heti tuulipuvun läpi ja kastuin täysin läpimäräksi. Oli tosi keljua polkea loppumatka kun olin alusvaatteita myöten läpimärkänä.

    VastaaPoista
  3. Tuli kommentti vahingossa kahteen kertaan kun ekalla kertaa sivu meni nurin.

    Sama

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!