Tutti

Ainoa kerta jolloin lapsi on valvottanut meitä vanhempia koko yön tapahtui elokuun 13. ja 14. päivän välisenä yönä. Ikää kääpiöllä oli kuusi päivää ja muistan, että yöllä 5.30 kun viimeisen kerran muistan katsoneeni kelloa ajattelin, että Alepa aukeaa 1,5 tunnin päästä ja juoksen sinne ostamaan tuttia. Lopulta me kuitenkin nukahdimme, mutta tutti muutti seuraavana päivän Prismasta meille.

Tuitti on pojalle ollut valtavan tärkeä, mutta tuttikuvia oli vaikeampi löytää kun päivätutin käyttö pyrittiin lopettamaan jo viime syksyyn. Tutti kulki kyllä mukana tarvittaessa bussiäänenvaimentajana, mutta muuten käyttö oli rajoitettu uniaikaan. Yöaikaan nuo tutit kuitenkin alkoivat ottaa vähän turhan laajaa roolia meidän elämässämme. Nukahtamiseen tarvittiin yksi tutti suuhun ja molempiin käsiin omansa. Yöllä niitä sitten tongittiin ympäri pinnasänkyä tai meidän sänkyämme ja mikään ei piristänyt niin paljon elämää kuin se, että herätessäsi huomaat nukkuneesi puolet yöstä tutin päällä (jep, en tosiaankaan ole mikään prinsessa).

Pari viikkoa sitten teimme päätöksen, että tutti lähtee ja nyt tuo lapsi nukkuu ekoja tutittomia kotipäiväuniaan. Illalla nähdään tuleeko meille nyt sitten se seuraava valvottu yö. Jos tulee niin kaipa silloin voisi etsiä vaikka lapselle uusia keikistelytennareita. Nuo viimekesäiset Converset ovat pojalle jo liian pienet ja raukka ei suostu sitä uskomaan vaan aina se uskollisesti kiikuttaa niitä sovitettavaksi. Nyt siis haussa olisi kivat kangastossut koossa 24 tai 25.