Pienenä lempisatuni kertoi Pupuvaari Pitkäkorvasta. Pupuvaari Pitkäkorva ja sen sukulaiskanit asuivat metsässä Pupukylässä ja maalasivat luonnon värit. Tuo satu on taas pyörinyt mielessä kun olen katsonut hangelle piirtyviä varjoja. Oma painokseni tuosta sadusta on edelleen tallella. Se vain on niin läpiluettu ettei siitä enää jälkeläiselle ole mitään iloa. Isoveli onneksi vinkkasi, että tarina löytyy Disneyn satukokoelmasta ja huuto.netin kautta meillekin kotiutui uusi painos sadusta. Sadun pääopetushan on että Pupuvaari kuolee ja miten surua käsitellään. Ilmeisestikään en ole ollut mikään suuri vertauskuvien ymmärtäjä pienenä. Elin ensimmäiset 15 vuotta käsityksessä että Pupuvaari vain lähti kirjaimellisesti pitkälle matkalle maalaamaan auringonlaskua. Onneksi tuo samainen isoveli korjasi tuonkin harhaluulon. Toivottavasti tosin omakin lapsi saa ajatella tarinan yhtä kirjaimellisesti ja ettemme joudu lukemaan tuota tarinaa tapana opetella käsitellemään kuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!