Rasti seinään. Ollaan vasta tiistaissa, mutta isoisäosaston isänpäiväkortit ovat askarreltuna ja roikkuvat mageneeteilla jääkaapin oveen kiinnitettynä kuivumassa.
Lapsen oman isän eli mieheni lahjomisen suhteen luotan päiväkodin väen ponnistuksiin, mutta isoisäosaston korteissa päätin avittaa vaikka kumpikaan isoisistä ei minun isäni olekaan. Kortit tehtiin siis lapsen vaarille ja papalle eli mieheni isälle ja isäpuolelle, joista kumpikaan ei minulle ole reilun kymmenen vuoden aikana muodostunut järin läheiseksi, mutta ehkäpä tässä nyt sitten ollaan meidän perheen metatyön äärellä, koska vahvasti epäilen, että muuten sunnuntaina hypättäisiin junan kyytiin tyhjin käsin, jos en olisi korttiaskarteluihin lasta agitoinut.
Kortti-ideaa lähdettiin etsimään Pinterestistä. Lapsi on jo aika kokenut ideoiden selaaja varsinkin synttärien alla suunnittelu oli lähteä lapasesta täysin. Tällä kertaa lapsi lukitsi aika nopeasti ajatuksen kuumailmapallosta ja parin eri version pohjalta lähdettiin tätä toteuttamaan. Korttia oli kiva askarrella lapsen kanssa, koska eri vaiheet tarjosivat lapselle paljon tekemistä. Pilvet lapsi piirsi valkoisella vahaliidulla (kaikki kunnia minun ekaluokalla saamille Caran D'acheille, joilla edelleen piirtää hyvin), pallo tehtiin leikkaamalla leikkurilla kolme eriväristä ympyrää ja liimaamalla ne toisiinsa ja korit lapsi piirsi ja leikkasi itse Ikean softiksen tapaisesta. Yksityiskohdat lapsi lisäsi vielä lopulta tussilla ja kerrankin hyvin kriittisesti omiin kädenjälkiinsä suhtautuva lapsi oli tyytyväinen lopputulokseen. Vasemmanpuoleinen lähtee postin kyydillä kohti pappaa eli mieheni isäpuolta ja oikeanpuoleinen reissaa sunnuntaina junalla Turkuun appiukon isänpäiväpäivälliselle.
Ei ehkä perinteisin isänpäiväkortti, mutta itse en jotenkin lämpene hyvin stereotyyppisille korteille eli juuri kaikille kravaateille ja moottoriajoneuvoille. Ideakuvista löytyi myös käsittämätön määrä erilaisia kännykkää tai tablettia varioivia kortteja. Jotenkin noita kortti-ideoita selatessa tuli taas hyvin selväksi miten kapea se maailmanetuoikeutetuimman yksilön eli valkoisen länsimaisen heteromiehen sallittu vaihteluväli onkaan. Me olemme onneksi päiväkodista saaneet tähän asti ainakin kortteja, joissa ei isää ole asetettu kraka kaulassa, kännykkä kourassa autoa ajavaksi yksilöksi. Toivottavasti sama linjaa jatkuu tänäkin vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!