Kissa muutti meille tasan kuusi vuotta sitten. Olimme juuri muuttaneet yhteen ja eläinsuojeluyhdistyksestä löytyi meille vielä yksi koditon. Ikää karvakaverilla oli arviolta 2,5 vuotta ja elämän alkutaival ei sovi herkimmille. Alkuun se pelkäsi kaikkea, sitten enää vain miestä, lopulta enää imuria ja vieraita ihmisiä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin vieraat saattavat jopa toisinaan tavat kissan.
Kun jälkeläinen saapui huolestutti miten kissa sen ottaa. Pelkääkö se, että se taas hylätään? Kokeeko että me ollaan pilattu sen rauhallinen koti. Kissa otti lapsen kuitenkin hyvin. Ensin se oli pelottava, sitten se oli kiinnostava. Varoa sitä piti alkaa kun se otti raajat alleen. Tähän asti rinnakkaiselo oli kuitenkin sujunut hyvin.
Tänään nuo sitten onnistuivat kolaroimaan. Kissa juoksi, poika heilui ja lopulta kuului muksis ja iso itku. Kissa lymysi sängyn alla häpeämässä aikansa. Tuli esiin. Pyysi ensin anteeksi minulta ja kävi nuuhkimassa poikaa ja tuli kainaloon sohvalle pörisemään. Eiköhän noista vielä kaverit tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!