Seitsemän kuukautta

Jälkeläiselle pärähti seitsemän kuukautta tänään mittariin. Pieni ihminen on viimeisen kuukauden aikana oppinut vaikka mitä. Vielä kuukausi sitten liikuttiin ryömimällä ja toiminta oli lähinnä lattianmyötäistä. Viimeisen kuukauden aikana jälkeläinen on keksinyt miten noustaan seisomaan, miten mennään istumaan ja miten rennosti sohvaan nojaillen edetään koko sohvan pituuden verran puolihuolimattomasti tepastellen.

Pinsettiote alkaa löytyä yhä helpommin ja äiti joutuu useammin siivoamaan. Tai no isä täällä kyllä useammin imuriin taitaa tarttua. Äiti kokkaa sitten pöperöt. Lempiruokia ovat kaurapuuro puolukalla, bataatti-kesäkurpitsasose ja tomaattinen couscoushässäkkä. Lapsi ei ole perinyt äitinsä sihtikurkkua vaan hyvällä ruokahalulla upottaa jo nyt kaikki klimpit ja jopa pienet makaroonit.

Lapsi tykkää kuunnella musiikkia. Ehdoton lempikappale on Jungle Drum ja hyvänä kakkosena tulee Missä muruseni on. Ilmeisesti lapsi tykkää myös kauniista naisista sillä sekä Emiliana Torrini että Jenni Vartiainen videoilla aiheuttaa ilahtunutta hihkuntaa. Lempilelu on vaaleanpunainen lelukännykkä jossa pienen tytön pää. Tyttöä kiskotaan leteistä ja puheimen nappeja painellaan. Yhden napin taakse saa tallennettua viestin ja kun äiti puhuu puhelimessa pieni ihminen sanoo ättä.

 

Melkoinen kyläluutakin tuo on. Kivaa on kun käydään muskarissa, värikylvyssä tai leikkitreffeillä. Tylsiä ovat ne päivät kun ollaan vain äidin kanssa kotona ja rakennetaan vauvalegoilla. Niinäkin päivinä tosin hymy tulee naamalle vähintään silloin kun unelmien sankari eli isä tulee töistä kotiin.