Tänään oli jälkeläisen kahdeksan kuukauden neuvola ja oli kyllä kohtalaisen turha reissu. Ensin mentiin terveydenhoitajalle, vauhdilla riisuin vauvan punnitusta ja pituuden mittausta varten. Vauhdilla vaatteet päälle ja rakennuksen toiseen päätyyn lääkärille. Lapsi taas vaippasilleen kuunneltiin keuhkot, kurkattiin korvat ja esitettiin konekiiväärityyliin tolkuton määrä kysymyksiä lapsen taidoista. Lääkäri sutaisi jotain epämääräisiä harakanvarpaita neuvolakorttiin (kasvuipkelfip ilkeä ortaavit tai vaihtoehtoisesti kasvu ja kehitys ikää vastaavat) samalla kun yritin epätoivoisesti kiskoa pojan päälle vaatetta (ei mikään helppo juttu pukea ja riisua kahteen otteeseen vartin sisään tuollainen nudistivauva) ja kerätä kamppeet kasaan lääkärin kaikin tavoin osoittaessa että nyt olisi soveliasta häipyä ja vikkelään. Jossain välissä lääkäri totesi, etten enää imetä. En tiedä mistä sen sen keksi, kysymys tuo ei ollut. Ei myöskään sitten varmistanut milloin olen imetyksen lopettanut. Saa nähdä mitä siellä papereissa lukee, eipä sillä tuskinpa pojan tie missään vaiheessa tyssää jos papereissa lukee väärin imetettyjen kuukausien määrä. Mitään ohjeistusta en kuitenkaan saanut esim. siitä kuinka paljon on tarpeen antaa maitoa vuorokaudessa tai miten D-vitamiinilisään pitäisi suhtautua korvikeruokitulla lapsella.
Eipä sieltä kyllä muutenkaan mitään järkevää tullut lapsen ravintoonkaan liittyen. Terkka (meille sijainen) sanoi että parin kuun päästä sitten hapanmaitotuotteita ja että saako poika viisi ateriaa päivässä. Aterioiden sisällöstä kukaan ei kysynyt. Jos nyt sattuisin syöttämään lapselle pussillisen maissinaksuja päivässä niin enpä olisi tuostakaan kiinni jäänyt. Tuo ravitsemuspuoli minua ärsyttää tässä neuvolakuviossa eniten. Erityisesti tämä korostuu sillä, että tuttavapiirin on vuoden sisään näitä vauvoja siunaantunut ja ohjeita tuntuu olevan yhtä paljon mitä terveydenhoitajiakin ja suurin osa niistä tuntuu naurettavilta. Peruna-perunaa perunalla tai peruna-perunaa possulla. HUS:n alueella panostetaan kunnolla perhevalmennuksiin. Miksi ihmeessä niissä ei ole ravitsemuksen asiantuntijat puhumassa perheiden ravitsemuksesta. Voisi tehdä hyvää näiden vyötärölihavien nuorten aikuisten tapauksessa. Niin ja voisiko joku kertoa joskus myös perusteluja sille miksi mikäkin perustelu on tehty. Esim. ei se lapsi mystisesti 10 kuukautta täytettyään kykene pilkkomaan maitoa ja sitä ennen kuole paikkaansa. Kyse on lähinnä siitä ettei vauva pysty käsittelemään isoja määriä proteinia ja ikää kun tulee enemmän niin kummasti taidot karttuvat myös sisäelimillä...
Ymmärrän, että suositukset ja ohjeistukset tehdään aina sen tyhmimmän mukaan, mutta tarvitseeko sitä nyt silti pitää ihmisiä pilkkanaan. Pientä luottoa siihen, että aika moni aikuinen nyt kuitenkin pystyy käsittelemään uuttakin informaatiota, varsinkin kun se infomaatio on lasta koskevaa. Olisi myös kivaa jos vastaanottoon olisi varattu sen verran aikaa, että sitä ehtisi siinä pukemisen ja riisumisen lomassa myös kokoamaan ajatuksensa jotta miettisi olisiko jotain kysyttävää. Kaipa sitä olisi pitänyt olla onnellinen että sai vain väliinpitämätöntä kyytiä. En sentään saanut haukkuja siitä, että lapsi pyrkii ottamaan vallan perheessä kuten yhdelle tuttavaperheelle oli käynyt. Toisaalta olisin voinut toivoa, että lääkäri olisi vaikka sen verran rastien ruksimisen lomassa keskittänyt huomiota lapseen, että olisi tarkistanut ettei varvistelua esim. ole. No tuijotetaan nyt sitten noita jalkoja silmä kovana itse ja mietitään mikä on varvistelua ja mikä ihan muuten vain varpaileen nousemista. Seuraava neuvolakeikka on sitten neljän kuukauden päästä. Aamulla se vielä harmitti kun ajatteli ettei pääse esittämään tyhmiä kysymyksiään aikaisemmin. Tämän päiväisen kokemuksen perusteella taidan lähettää miehen sinne jälkeläisen kanssa seuraavan kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!