Kotimatka

Jos matkustaa junalla lapsen kanssa, kannattaa se tehdä IC2:lla jos vain mahdollista. Palveluvaunun yläkerrasta löytyy leikkivaunu, alakerrassa on vaunupaikkoja ja hoitopöytä ja kun ottaa paikat alas niin lapsen saa tarvittaessa myös rauhoittumaan leikkivaunun hälystä. Kun on ajoissa liikkeellä saa yleensä hyvät paikat ja perhelipun turvin myös alamittaiselle kaverille oman istumapaikan.

Ihminen joka on reissannut viimeisten neljän vuoden aikana lähes kaikki VR:n henkilöliikennekäytössä olevat rataosuudet ei aina jaksa ymmärtää miten kuutamolla ihmiset ovat junissa. Sen asemasta että jaksaisin osallistua moderniin kansallisurheilulajiimme, Valtion Rautateiden haukkumiseen olen lähinnä järkyttynyt yleensä kanssamatkustajien käyttäytymisestä.  Ei osata lukea lipusta paikkanumeroita, ei tajuta miksi niille paikoille pitää mennä, ihmetellään jos saadaan paikka leikkivaunusta miksi siellä kuuluu ääntä, ängetään vaunujen kanssa palveluvaunun alakertaan vaikka ei ole ostanut sinne lippua, yritetään ehdottaa "että päästäiskös me näihin kivoille pöytäpaikoille kun siinä olisi kivempi jutustella" lainkaan tajuamatta että jos ihmisellä on läppäri päällä niin se saattaa jopa tehdä siinä töitä.

Tänään oli lähellä, ettei vaan pää räjähtänyt. Oltiin alkumatka lapsen kanssa leikkivaunussa, tultiin alas syömään ja lykkäsin lapsen rattaisiin hakemaan unta ja pahoittelin vaunun muille matkustajille, että nyt saattaa tulla ääntä kun lapsi hakee unta. Kärräsin vaunut eteiseen nukuttaakseni lapseni. Väliasemalta kyytiin tuli toiset vaunut (ilman tuohon vaunuun lippuja) ja kun olin saanut lapsen nukahtamaan ja palasin paikalle huomasin, että siellä kiljui joku herranterttu täyttä huutoa. Sai tuo oma lapsi unta palloon kaikki 30 minuuttia ennen kuin huuto äityi niihin desibeleihin ettei siellä olisi nukkunut ruumiskaan. Koko kokonaisuuden kruunatakseen tuon kiljukaulan äiti köytti lapsensa toppavaatteissa rattaisiin jo Espoon kohdalla jotta myös mahdolliset radanvarteen haudatut ruumiit heräisivät huutoon. Joo ymmärrän, ettei lapsen kanssa ole aina helppo matkustaa, mutta jos toinen huutaa kurkku suorana kun ei jaksa istua paikoillaan äidin sylissä niin voisiko silloin vaikka mennä sinne leikkivaunuun tutkimaan paikkoja, varsinkin kun näkee että puolen metrin päässä on nukkuva vauva. Tuollaiset ihmiset pilaavat kaikkien matkustavien lapsiperheiden maineen. Pienellä varustautumisella sen lapsen kanssa pärjää ihan hyvin junassa tai lentokoneessa. Varsinkin edellämainitussa, jossa ei olla edes mitenkään sidottuja tiukasti paikalleen.

Ja joo tiedostan, että tämän pahemman luokan naapurin kakarat ja minun lapseni- jeesustelua, mutta multa taisi jäädä synnytyksessä saamatta pitkä pinna ja kyky hymistellä, että lapset ovat vain lapsia. Varsinkin kun vika harvemmin löytyy sieltä rattaista vaan ennemminkin siitä tyypistä joka niitä lykkii...

Mutta kotiin päästiin. Jälkeläinen oli liikuttavan ihastunut isän ja kissan näkemisestä, jälkimmäinen tosin pitää nyt minulle jääkautta kun kehtasin hänen kuninkaallisen korkeutensa useammaksi yöksi hylätä. Viikonloppu köllötellään kotioloissa. Mietittiin josko oltaisiin uhkarohkeita ja mentäsiin huomenna Hulluille päiville lapsi kantorepussa, vaunujen kanssa sinne ei mene kukaan täyspäinen.