maanantai 30. toukokuuta 2011

Ei sitten pätkääkään minun lajini

Olin tänään reipas liikkuja ja lähdin ennen Piloxingia kokeilemaan Zumbaa. En ollut ikinä noilla tunneilla käynyt ja olin lähinnä keskittynyt kiroamaan, että Sats oli vaihtanut omat konseptitanssituntinsa tuohon lattariketkutukseen. Ajattelin nyt kuitenkin antaa mahdollisuuden ja voinpa vain sanoa, että siinä meni tunti elämästäni enkä koskaan saa sitä takaisin.

Joo teoriassa hauskaa ironisessa mielessä ketkuttaa takapuoltaan Lambadan tahtiin, mutta tuossa silti kaikki tökki. Ei tuo ollut jumppaa, eikä se ainakaan ollut tanssia. Kohtellettiin sata lasissa ja olen kohtalaisen varma, että suurimmalla osalla osallistujista polvet ja varpaat eivät suinkaan osoittaneet samaan ilmansuuntaan. Tunnin kohokohta oli ohjaajan loppukevennykseksi valitsema Eric Saaden Euroviisulallatus. Tykkäisin käydä tanssillisilla aerobiktunneilla, koska kiitos kummallisia työaikoja vaativan työnantajan en pysty sitoutumaan kunnollisiin tanssitunteihin ja rehellisiä kun ollaan niin en pärjää joukkuelajeissa ja joku porukalla tahtiin hengittely ei vain toimi minulla. Päädyn aina ajatusten tyhjentämisen asemasta suunnittelemaan seuraavan kauppareissun ostoslistaa.

Onneksi tuon jälkeen oli eheyttävä Piloxing-tunti. Tosin kyllä se zumba kropassa tuntuu. Punnerrusten aikana sen huomasi, että ei tämä kroppa kyllä mitenkään päin ole iskussa siten miten pitäisi. No pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!