Kun ensimmäinen Harry Potter julkaistiin Suomeksi olin itsetietoinen lukion tokaluokkalainen ja jotenkin nuo kirjat eivät yhtään kutsuneet. Pari vuotta myöhemmin jotenkin noita haksahdin lukemaan ja se on ollut siitä asti menoa. Häämatkakin sovitettiin seiskan julkaisuajankohtaan ja kävin aamukuudelta noutamassa omani ja luin sitä kaksi seuraavaa yötä ja kiersin päivät silmät ristissä miehen perässä Lontoon nähtävyyksillä.
Perjantaina otetaan ilo irti siitä, että ollaan samassa kaupungissa mummin kanssa ja suunnataan miehen kanssa elokuviin. Ensimmäinen osa Kuoleman varjeluksista käytiin katsomassa joulun aatonaattona ja nyt se pyörii DVD:llä. Palautellaan mieleen miten se poikkesi kirjasta ja virittäydytään jatkamaan tarinaa. Tuntuu oudolta, että perjantain jälkeen ei sitten olekaan enää mitään mitä odottaa. Kolmanneksen elämästäni on kuitenkin voinut jotain uutta odottaa tuon tarinan tiimoilta. Tai no, eiköhän ne nyt julkaise jonkun superhypermegaboksin elokuvista kaikkine ekstroineen joten voi sitten odotella sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!