Keinutuolit ovat ihania. Ongelma vain on se, että 70 neliön kerrostalokolmioon ei tuoda mitään kartanomittakaavan kiikkujaa ja eipä sen puoleen kyllä mitään sievää 50-luvun kiikkustuoliakaan koska olohuoneessa ei nykyisellään ole paikkaa millekään isolle istuimelle. Eilen kyläilimme ystävillä ja sain ahaaelämyksen. Tai no jos nyt rehellisiä ollaan niin hillittömän hingun kopioida kivaa ratkaisua.
Keinujaloilla varustettu Seiska oli iloinen ilmestys. Siinä oli hyvä istua ja sai rauhassa istuskella ruokapöydän päässä ja keinua. Jälkeläinenkin tykkäsi, vielä niin kovasti että sen jälkeen on testettu myös kotoisten Kiltojen keinuominaisuuksia. Seiska ei kuitenkaan ole meidän juttu ja jotain muuta piti keksiä. Alkuun googlailu tuotti osumia vain Eamesin RAR:iin ja sen tuhansiin kopioihin. Periatteessa kiva tuoli, mutta riitelee liikaa Kiltojen kanssa.
Jatkogooglailu alkoi tuottaa tuloksia minkä tahansa tuolin muuttamiseksi keinutuoliksi. Ylinkuva taitaa olla lähinnä prototyypin asteella eikä muutenkaan näytä lapsiperheturvalliselta jalasten pituuden suhteen. Jälkimäinen kuvan jalakset olisivat myynnissä, pyöreästi satasen hintaan, mutta keskelle huonetta sijoitettavalle huonekalulle siinä kovin monta terävää osaa uhmaamassa perheen isovarpaiden hyvinvointia.
Lopulta löytyi perusohje DIY-keinutuolijaloille. Vielä arvotaan kiinnitystä. Tehdään urat, porataanko jaloille reiät, kehitetäänkö joku ruuvikiinnitys? Siinä on aikaa arpoa. Niin ja mikä valikoitui tuoliksi? No mikäpä sopisi Killan kanssa yhteen kuin toinen Kilta. Huuto.net:kin oli yhteistyökykyinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!