Tänään on ollut huonojen uutisen päivä. Ei niinkään minua koskien, joten eipä niistä sen tarkemmin.
Sitä ihminen tuntee olonsa vain niin riittämättömäksi. Mitä sanoa toiselle, joka menetti lupauksen lapsesta. Mitä sanoa toiselle, joka yhden päivän aikana joutui käsittelemään ajatusta kahden perheenjäsenen kuolevaisuudesta. Miten tyhjiltä sanat voivat tuntua. Päälle liimatuilta. Ja miten käsitellä omia tunteitaan ilman ettei sorru sosiaalipornoon.
No vahvemmin minä vedän kuin se, joka lähetti kuvia junan murjomasta autosta maakuntalehtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!