Tänään

Heräsin nähtyäni unta, jossa ensi lumi oli satanut ja J. Karjalaisen Kolme cowboyta olikin käännösbiisi Lucky Luken tunnarista.

Totesin, että sää ainakin kerrankin on tunnelmaan sopiva. Kerrankin. Yleensä nämä lokakuun 3. ovat olleet suorastaan kiusallisen kauniita, kuten myös se päivä 15 vuotta aikaisemmin.

Tirautinpienet itkut sen kunniaksi, että isää ei ole ollut 15 vuoteen.

Mietin että nyt sitä on eletty puolet elämää ilman toista vanhempaa. On tämäkin saavutus, johon kaikki eivät ikinä pysty.

Menin töihin ja surun läpi revennyt nauramaan kun Radio Helsinki soitti Nainen, poliisi ja taksin.

Purin sähköpostit.

Yritin ymmärtää jotain immateriaalioikeuksista.

Aivastin 50 kertaa ja niistin nenäni punaiseksi.

Lähetin työkaverin puolestani luennoimaan.

Kiskoin takin päälle ja kävelin Pasilan asemalle. 13.08 näin M-junan laiturilla, mutten jaksanut juosta. Ajattelin, että kulkeehan noita junia. Kahdella juoksuaskeleellaa olisin ehtinyt. Nyt sitten odotin kymmenen minuuttia kun Turun juna oli myöhässä ja sotki niiden raiteen liikenteen.

Makasin sohvalla ja googletin keinutuolia.

Nyt sitten voisikin vaikka nukkua päiväunet.