Tänään suomalaisia on kannustettu epäonnistumaan. Tai ehkä enemmänkin rikkomaan rajojaan ja olemaan kovasti nolostumatta sitä, että asiat eivät menneetkään kuin Strömsössä. Minä voisin ottaa tuosta vähän tavoitetta seuraavaan kehityskeskusteluun itseni kanssa. Vihaan epäonnistumista. Vihaan sitä jopa siinä määrin, että mielummin alisuoritan kuin epäonnistun.
Tänään on onnistuttu ja epäonnistuttu. Töissä rockasin. Kotona en niinkään. Tosin joku vähän huoleton heinäsirkka saattaisi uskaltaa väittää, että se, että säilöntää odottaneet omenasadon jämät eivät ehkä kuitenkaan ole rainkin mahdollinen epäonnistuminen. Toinen epäonnistuminen liittyi kalenterin hallintaan. Tosin jälkeläinen taatusti kiitti siitä, että äiti tuli ajoissa kotiin vaikka taaperojumppa olisin syyslomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!