torstai 19. tammikuuta 2012

Maailman ihanin lapsi


Mulla on ehkä maailman paras lapsi. Suunnilleen vuosi sitten näihin aikoihin se alkoi näyttää selvästi sitä omaa persoonallisuuttaan kun pääsii liikkeelle eikä enää useinkaan näyttänyt pikkuvauva-aikojensa lempinimeltä, Mielensäpahoittajalta ja siitä eteenpäin tämä on ollut yhtä ilotulitusta. Ne ensimmäiset puoli vuotta meillä vietettiin aika mustia kuukausia. Lapsi ja äiti kärsivät pienistä organisaatiouudistusongelmista ja meno oli melkoisen takkuista. En tosiaan kuulu siihen kastiin, joilla se äidin rakkaus olisi räjähtänyt päälle jo ennen kuin istukka syntyi vaan tuo prosessi otti aikana.

Mitä enemmän lapsen oma persoona tulee esiin, sitä hauskemmalta tyypiltä tuo lapsi vaikuttaa.  Mahtavinta on alkeellisen huumorintajun kehittyminen, joka tosin vielä pitää lähinnä sisällään sitä että vanhemmille olevinaan syötetään rusinoita, jotka kuitenkin päätyvät vauvan omaan suuhun.

Lapsi osaa olla myös mitä hellin ja huomioonottavin. Halauksia, suukkoja ja silityksiä satelee ja maailman ehkä ensteksi söpöintä oli kun pieni kuulapää kävi tänään päiväkodissa hakemassa kaveriaan välipalapöytään ja kaksikko taapersi paikalle käsi kädessä.

Se ei myöskään häpeä mitään. Se luonnollinen lapsi kyllä joskus häviää, mutta vielä on ihanaa seurata miten toinen luottaa itseensä täysin ja miten se uskoo, että maailma on avoinna ja kaikki mitä hän tekee voi onnistua. Jos tekee mieli tanssia niin sitten tanssitaan ja laulaakin voi vaikka ei osaa edes juurikaan puhua.

Suurimmalta osalta nuo ihanat piirteet on niin ihania kun ne kuitenkin kertovat siitä että lapsi tykkää samoista jutuista kuin vanhempansakin. Arveluttavasta huumorista, hyvästä ruoasta ja kirjojen lukemisesta. Sohvalla köllöttelystä, hitaista aamuhalauksista ja pullakahveist kahvilassa. Siitä, että ollaan koko perhe kimpassa reissussa, rapsutetaan kissaa tai lähdetään ulos pitkälle lenkille.

Voin suoraan myöntää, että olin melkoisen huono vauvan äiti, mutta onneksi siihen on syynsä ettei nuo pikkuihmiset muista ensimmäisiltä vuosiltaan. Me vähän hitaammin syttyvätkin tapaukset ehditään onneksi syttyä tähän hommaan.

3 kommenttia:

  1. No onhan se nyt ihan älyttömän ihana. <3

    VastaaPoista
  2. Miten musta tuntuu, ettet sinäkään ole sieltä objektiivisimmasta päästä ;) Kiva kun löysit tänne!

    VastaaPoista
  3. Ihana poika! Ja ihana kirjoitus.

    :) envi

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!