Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 00.08 oksensi lapsi, maanantaiaamuyöstä viideltä mies ja samaisena iltapäivänä kahden aikaan minä. Ensimmäinen tartuttaja selvisi yhdellä oksennuksella ja sekaisin olevalla mahalla, mies sentään vähän joutui kärsimään, mutta allekirjoittanut on vieläkin sohvan pohjalla.
Ruokaa ei tee mielikään ajatella. Silmät ovat painuneet päähän ja illalla suihkussa oli taju lähteä. Perheen miehet palasivat jo kiinni arkeen, mutta vaikka itselläkin jo vuorokausi viimeisestä oksennuksesta on ei töihin ollut mitään asiaan. Kaipa sitä voisi ottaa aamunokoset ja sen jälkeen kaivaa työläppärin esiin ja vastata alati täyttyvään sähköpostisumaan. Ehkäpä se elämä pian alkaa hymyillä. Uhkarohkeasti ajattelin kokeilla, josko tänään saisin syötyä kokonaisen paahtoleivän palan. Eilen meni vain puolet.
Nestepaasto hämmentää alitajuntaakin. Viime yönä taistelin työkavereideni kanssa Sormuksen ritarit-hengessä ja estin rikosliigaa varastamasta meidän rattaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!