keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Rautateillä on tunnelmaa

"Hyvät matkustajat, nyt selvisi konduktöörille ja kuljettajallekin se miksi osalla matkustajista on niin kummallisia merkintöjä lipuissaan. Juna pysähtyykin poikkeuksellisesti tänään Riihimäellä, Hämeenlinnassa ja Toijalassa."

Hyvä, että pääsivät kartalle sentään tuossa vaiheessa. Kaksi minuuttia myöhemmin oltaisiin jo iloisesti ohitettu koko Riihimäki.

Pitkästä aikaa tuli tarve lähteä työmatkalle VR kuljettaa minua nyt läpi valkoisten maisemien kohti Vaasaa. Plussaa siitä, että Seinäjoella en joudu vaihtamaan mihinkään resinaan tai lättähattuun vaan saan körötellä perille saakka tämän yhden junan kanssa. Edellyttäen siis, että tämä italialainen unelma ei hyydy kesken matkaa.

Ennen perhevapaille jäämistä junassa istuttuja kilometrejä oli enemmän. Suomessa ei montakaan henkilöliikenteessä olevaa raideosuutta ole, jolla en olisi matkustanut. Itselleni VR on ollut aina hyvä yhteistyökumppani. Kertaalleen juna peruttiin, mutta korvaava yhteys löytyi varttia myöhemmin lähtevästä junasta ja kertaakaan en ole myöhästynyt työjutuista vaikka junalla olen taivaltanutkin. Toki olen yleensä varannut puskuria matka-aikoihin, mutta niinhän tulisi kaikkien tehdä vaikka olisi autollakin liikenteessä. Kiireessä ei saa kuin vatsahaavan. Uskallankin väittää, että VR on mainettaan parempi ja erityisesti haluaisin kiittää junien henkilökuntaa, joka yleensä aina jaksaa olle ymmärtäväinen ja palvella hyvin matkustajia. VR:n johto ja tiedousväki ovat onnistuneet pilaamaan suotta talon maineen ja myös ihmiset vaativat mahdottomia. Jos lunta sataa kahdessa päivässä kymmeniä senttejä niin eihän se nyt mikään ihme ole, että kaikki ei ihan toimi kuin ajateltiin. Suomen kokoinen maa on myös haavoittuvainen. Junareitit on suunniteltu niin kaukojunat käyvät kääntymässä Helsingin päässä ja jos siellä joku mättää niin koko järjestelmä seisahtuu kun ei niitä liikuteltavia yksiköitä kuitenkaan määräänsä enempää ole.

Junassa matkustaminen on oikeastaan aika mukavaa omaa aikaa. Nytkin tuossa viereisellä penkillä muovipussissa odottaa lounassalaatti ja laukussa Roswellin ensimmäinen tuotankausi. Pian isken kuulokkeet korviin ja laitan sarjan pyörimään ja puputan salaattini. Sitten voisikin oikoa jalkoja ja raahautua ravintolavaunuun noutamaan teetä. Ennemmin minä näin matkaan kun ajaisin tuolla lumen keskellä omalla autolla.

1 kommentti:

  1. Mulla ei oo ihan yhtä myönteistä sanottavaa VR:stä (tosin reissaan sitä paskinta rataosuutta eli TRE-JKL niin paljon, että se väistämättä johtaa siihen että saan kerran kuussa lohdutukseksi lahjakortin jolla voin ostaa lisää lippuja myöhästeleviin juniin...). Ihailen siis reissuasennetta, vaikka allekirjoitan sen oman ajan mukavuuden + mieluummin junassa kuin autossa. Etenkin kun mulla ei oo ajokorttia, mutta opiskelijakortti löytyy.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!