torstai 1. maaliskuuta 2012

Toisella laidalla

Taas sitä on menty. Tällä kertaa toiselle laidalle maata.



Etelän ihminen kun lennätetään pohjoiseen sitä joutuu pitkälti pois omalta mukavuusalueeltaan. Siinä missä reissu Tukholmaan ei tunnu edes ulkomailta Lapissa on ihan eri maailmassa.



Iltapäivän aurinko houkutti jättämään tavarat hotellille ja karkaamaan kaupungille. Läppärin avaaminen ja sähköpostit eivät olleet päällimäisenä mielessä.



Hotellihuoneessa se reissaava toimistokalkkuna kuitenkin ehtii huoltamaan itseään niin henkisesti kuin fyysisesti.



Seuraavana aamuna flunssaista oloa karkoitettiin teelitroilla.





Ihailtiin sinisenä hetkenä maisemia


ja lähtiessä ilmestystä johon ei kovinkaan usein etelässä törmää: autorekallista moottorikelkkoja.

Rovaniemi jäi taaksi ja nyt ollaan punaisessa Kemissä. Minulle tosin sitä punaisuutta edustaa enemmänkin ravintolan punainen seinä. Kaupunkiin en jaksanut lähteä tutustumaan. Flunssa nostaa päätään ja vielä isompana rummuttaa ikävä kalvava syyllisyys siitä, että lapsi on kotona kipeänä. Se minun pieni possuni, joka edellisen yön nukkui poikittain päälläni kun yskäisenä ja tukkoisena oli vaikea hengittää.

Ja koska en onneksi osaa riittävän paljon itseäni syyllistää niin onneksi muut tekevät sen minun puolestani: Ei kuulemma ole pienen lapsen äidin asia tehdä työtä johon kuuluu matkustamista. Mitä siitä, että tämäkin kommentti tuli pienen lapsen isältä.

1 kommentti:

  1. Öh.... Ai vanhemmat yleensä eivät saa matkustaa työn vuoksi, vai ihan äiditkö vain?
    Meillä miehellä ainakin on työ, jossa on pakko matkustaa. On pitänyt ennen lasta, eikä lapsen saapuminen sitä työtä muuttanut. Mies ei siitä huonoa omaatuntoa podea, kukaan ei ympärillä syyllistä. Ikävä toki on. Mutta pyyhi pylly tuollaisilla kommenteilla! <3

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!