torstai 3. toukokuuta 2012

Lastensuojelun asialla


Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksessa on herätty nyt vakavan suomalaisen lastensuojelullisen ongelman edessä. Vauvakinoissa pääsee lapsen mieli turmeltumaan. Ohjelmistossa saataisiin näyttää vain vain kaikille sallittuja elokuvia, jotka yllättäen eivät sitten niinkään kiinnostaisi elokuvien suurinta kohdeyleisöä, kotiäitejä.

Meidän perhe on ollut aktiivinen vauvakinokävijä. Kävimme niin Finnkinossa, Sellon Bio Rexissä ja Kino Tapiolassa katsomassa myös valtavirrasta poikeavampia elokuvia. Koko perhe viihtyi, usein mieskin sai sumplittua työnsä niin, että mentiin porukalla ja rentouduttiin koko perheen voimin. Usein lapsi nukkui jomman kumman vanhemman sylissä tai leikki lattialla omia leikkejään. Häntä ei juurikaan kiinnostanut se mitä valkokankaalla tapahtui. Ainoan kerran lapsi selvästi kiinnostui valkokankaan tapahtumista kun kävimme katsomassa Burlesquen ja elokuvassa oli paljon tanssia ja laulua.

On tietysti tärkeää, että nostetaan esiin kysymyksiä siitä mikä on sopivaa media-altistusta lapselle, mutta kun mietitään sitä vauvaa niin kyllähän se kaikessa altistuu itselleen vanhemmille suunnatulle mediaviestille. Perheessä jossa on vanhempia sisaruksia telkkarissa pyörii lastenohjelmat ja ainakin meillä lapsi paljon enemmän ahdistuu lastenohjelmista kuin aikuisille suunnatusta K-tiesmitä-viihteestä. Ne piirretyt kun on usein onnistuttu tekemään niin että niiden pelottavuuden tuollainen pikkuihminenkin ymmärtää, toisin kuin monessa muussa.


Pitäisikö lapsiperheiltä vain takavarikoida telkkarit yleisen lastensuojelun nimissä? Katsokaa nyt tuotakin viatonta sielua, joka pistää unta palloon samalla kun äiti tuijottaa telkkarista Vampyyripäiväkirjoja. Puhumattakaan niistä kahdesta viikosta kun rappukäytävässämme purettiin asbestia ja minun ja kääryleen päivittäinen huvimme oli laittaa DVD soittimeen, iskeä rinta jälkeläisen suuuhun ja köllötellä siinä sohvalla pari tuntia putkeen. Voin kyllä ihan suoraan sanoa, että minulta olisi pää hajonnut ilman sitä vaihtoehtoa, että sain katsoa perhevapaiden aikana leffoja DVD:ltä tai valkokankaalta. Ne päivät tuollaisen lapsen kanssa on niin kovin pitkiä jos päivien ainoat sopivat harrastukset olisivat olleet vaunulenkit, vauvatus ja lastenlaulujen laulaminen. Kun jos kerran elokuvat vahingoittavat niin eiköhän myös aikuisille suunnattu musiikki jossa lauletaan kipeistä ja vaikeista asioistakin vahingoita.

En sano etteikö mediakasvatus olisi tärkeää, mutta kuitenkin suurempina epäkohtina tällä hetkellä pitäisin monen aikuisen tietämättömyyttä esim. pelien ikärajoista ja yleistä piittaamattomuutta siitä mitä isommat lapset katsovat yksinään. Pidän ainakin pahempana sitä, että taapero parkkeerataan aamulla yksin tekkarin eteen katsomaan ties mitä räiskintää vanhempien jatkaessa uniaan kuin että sylivauvaikäinen torkkuu äitinsä sylissä kun valkokankaalla romanttisen komedian pääpari saa toisensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!