Lauantaina lähdimme taas uhmaamaan sadetta ja pakkasimme jälkeläisen peräkärryyn, kiskoimme aikuisille sadeviitat niskaan ja sotkimme Fiskarsiin. Kartalla kevyt alle 20 kilometrin lenkki osoittautuikin erittäin mäkiseksi. Korkeuseroa tuli liki 100 metriä, jos trackeria oli uskominen ja ystävällisesti jokaisen ylämäen jälkeen tuli alamäki, joten saimme nauttia mäistä molempiin suuntiin. Tien kunnossa oli myös toivomisen varaa. Kertaakaan juhannusruuhkaisella Kustavintiellä ei pelottanut niin pahasti peräkärryssa kyydittävän puolesta kuin tuolla tiellä. Asfaltissa oli ihmeellisiä aukkoja ja pari kertaa kärry ottikin kunnon pomput vaikka vauhti oli hiljainen. Onneksi tuossa Qeridoosta löytyy hyvä jousitukset. Toivottavasti ne pian tuon korjaisivat tai vaihtoehtoisesti laajentaisivat pyörätieverkostoa. Läntisellä Uudellamaalla voisi olla potentiaalia vaikka millaiseksi pyöräilyturistikohteeksi, mutta ensin tieverkolle pitäisi tehdä jotain.
Fiskarsissa tarjolla olisi myös ollut antiikkimessut, mutta me olimme näppäränä perheenä lähteneet liikenteeseen kukkarossa kaksi euroa joten emme edes lähteneet ihmettelemään kun järkikin vielä muistutti, että energinen taapero ja arvoposliinit harvemmin leikkivät yhteen. Torin viereen oli pystytetty uusi leikkipuisto, joka soveltui meille paremmin. Tyyppi ehti testata kaikki sateesta märät liukumäet ja näytti loppureissun siltä kuin vaippa olisi pahemmin pettänyt, mutta ei anneta moisen häiritä. Puisto oli leikkipuistoksi erittäin positiivinen elämys. Keskushärpättimenä ollut laivakiipeilyteline oli sopivasti suunniteltu niin, että pienempi käyttäjä ei päässyt kiipeämään liian hurjiin korkeuksiin, alustana ollut hiekkatekonurmi oli jännä, mutta toimiva ja meille ensimmäistä kertaa puistosta löytyi myös kiinteitä soittimia, joilla kelpasi musisoida.
Onneksi lapsemme on helposti harhautettavaa sorttia ja lupaamalla, että jokirannassa on sorsia saimme jätkän liikutettua yllättävän vikkelästi pois puistosta. Jokiranta vaihtuvine tilataideteoksineen on minusta parasta antia. Ja on ne sorsatkin mainioita.
Reippaan pällistelyn jälkeen sitä olikin hyvä palkita itsensä pienessä kahvilassa, jonka sisäpihalla istuskellessa olisi hyvin voinut kuvitella olevansa Ranskan maaseudulla.
Meidän perhe muuten hyppää huomenna taas pyörien selkään. Pahoittelut kaikille tällä reunalla maata oleileville, eiköhän tämä tarkoita taas, että huomenna sataa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!