sunnuntai 26. elokuuta 2012

Suu ja sorkat

Kuvassa näkyvä pullea ranne ei ole tällä hetkellä lainkaan niin suloinen mitä tuossa kuvassa. Jälkeläiselle ilmeisestikin iski enterorokko eli tuttavallisemmin suu- ja sorkkatauti.

Mokoma tauti on tarjonnut perheellemme lukuisat otteet kyseenalaista viihdettä. Pääsimme soittamaan lauantaiaamusta ennen neljää ambulanssia kun lapsi kuumekouristi. Luonnollisesti ambulanssin saapuessa paikalle tyyppi oli jo elämänsä vedossa, vain vähän tärisevämpänä ja huonosti jaloillaan pysyvänä. Tänään päästiin sitten tuonne jokaisen lapsiperheen unelmakohteeseen, Lastenklinikan päivystykseen hengaamaan muutaman oksennustautisen potilaan ja puolikaan iranilaisen sukupuun kanssa. Yleensä olemme olleet tyytyväisiä päivystyksessä saamaamme hoitoon. Jopa sinä kertana kun kiikutimme paikalle puolivuotiasta korvapotilasta ja lääkäri alkoi tivata mistä lapsen kasvoisin tulleet pienet kynsien aiheuttamat naarmut ovat tulleet (mitähän se kuvitteli meidän vastaavan? Yritettiin kaivaa kakaralta silmät päästä kun se karjui yöllä? Ilmeisesti tuo ei ollut koskaan kuullut ettei vauvoille kovin helposti tehdä täydellistä manikyriä.). Nyt kyllä ei voida sanoa, että oltaisiin tyytyväisiä. No ok, labrat otettiin ja diagnoosi saatiin tehtyä (no tosin täti oli jo diagnosin tehnyt mökillä edellisenä päivänä), mutta lääkäri ei puolella sanallakaan ottautunut siihen, että kuumekouristuspotilaalle pitäisi saada lääkitys kohdilleen tulevaisuuden varalle eikä myöskään siihen, että kerroimme lapsen huutaneen kipuaan kaksi päivää joka kerta kun jotain olisi pitänyt syödä. Mennään sitten huomenna käymään yksityisellä. Jos vaikka nyt saataisiin nuo lääkitykset kohdilleen ja toivotaan, että käsikauppaburana pitää kuumeen alle 39, jotta uusilta kouristuksilta vältyttäisiin.

Minusta on surkeaa, että edelleen on koulukuntia, joiden mukaan lapsen kipua ei tarvitse hoitaa. En tarkoita, että joka vaivaan pitäisi saada troppia ja nytkin selvästi kuviteltiin, että me olemme kärkkymässä virustautiin antibioottia, joka ei vielä mitenkään parantanut mielikuvaani tuosta lääkäristä. Mikäpä sen mukavampaa, että lastani hoitaa ihminen, joka ei kuuntele mitä hänelle puhutaan ja joka samalla olettaa, että me vanhempina olemme tyhmiä kuin vasemman jalan saappaat.

Jotain positiivistakin tässä nyt kuitenkin on ollut. Lohjalta mökillemme saapuneen ambulanssin henkilökunta oli varmaotteista, miellyttävää ja osasivat ottautua pienen potilaan tasolle paljon paremmin mitä tuo lastensairaalaan lääkäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!