keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Juhlan paikka

Kun poika aloitti päiväkodissa olin aika tyrmistynyt siitä miten ryhmässä toimittiin. Ryhmän opettaja oli selvästi parhaan päivänsä nähnyt ja paheksui voimakkaasti pienten lasten viemistä hoitoon. Pienille lapsille ei juurikaan tarjottu virikkeitä ja opettaja keskittyi ryhmän isompiin lapsiin. Nyt uuden kauden alussa vanha opettaja palasi taatusti ansaitsemilleen eläkepäivilleen ja ryhmän henkilökunta on nyt ihanan motivoitunutta ja valmiita ottamaan haasteita vastaan.

Yksi iso haaste on ollut päiväkodin piha-alueena käytettävä puisto, tilapäistila varsinaisen pihan ollessa remontissa ja nuo mellakka-aidat ovat olleet melkoisen kuuma peruna alueella. Nyt yritetään päiväkodin suunnasta tehdä kädenojennusta asukkaiden suuntaan. Rumat aidat saivat koristeekseen lasten tekemää kaupunkitaidetta. Toivottavasti työt saavat olla paikallaan ja kaunistaa noita miljööseen täysin sopimattomia aitoja edes vähän.

Ympäristötaiteen lisäksi tänään niin lapset kuin vanhemmat tarttuivat haraviin ja lapioihin ja siistimme koko leikkipuistoalueen ja aitojen vierukset nokkosista, irtolehdistä, tippuneista koristeomenoista ja rehellisestä roskasta, johon päiväkodin asemasta syyllisiä tosin taisi olla naapuruston teinit. Reippaan talkoourakan päälle juhlittiin sitten sadonkorjuujuhlia. Oli ihana nähdä myös muiden lasten perheitä. Olemme toki siitä onnellisessa asemassa, että pojan ryhmässä on kolmen ystäväperheemme lapset, mutta muutenkin pidän valtavasti ryhmän lasten perheistä. On mahtavaa, että päiväkoti järjestää myös mahdollisuuksia meille perheille tutustua toisimme. Viettäväthän lapsemme yhdessä aikaa leijonanosan valveillaoloajastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!