Kaikki eivät vain ole käytännöllisyysihmisiä

Iltapaska ja muut laatulehdethän asiasta uutisoivat jo aikoja sitten, mutta tänään asia konkretisoitui lopullisesti kun päiväkodin vanhempainillassa tuli tieto, että xylitol-pastillien syöminen päiväkodissa loppuu vuoden vaihteessa.

Tähän astihan me vanhemmat olemmet toimittaneet pastillirahat ja niistä pastillit on kustannettu koko porukalle. Jatkossa kaupunki mahdollistaa pastillit vain eskareille, jota kuulemma olevat riittävän kehittyineitä, että osaavat imeskellä tabletteja vaadittavat kaksi minuuttia. Xylitol-pastillien jakaminen kuulemma aiheuttaa päätöstä tehneiden virkamiesten mielestä hässäkkää ja on muutenkin vaikeaa. Ilmeisesti minulla ja virkamiehillä on hieman erilainen mielikuva epäkäytännöllisestä, koska uudessa hoitosuosituksessa ohjeistuksena kuulemma oli, että ruokailun jälkeen lapsi purskuttaa suunsa puhtaaksi käyttäen samaa juomalasia mitä ruokailullakin.

Eli kerrataan nyt vielä: pastillin syöttäminen lapselle on vaikeaa, mutta toisenkymmentä maitolaseista vettä suuhun purskutettavaksi ottavaa sähläävää taaperoa on suorastaan pala kakkua. Yllättäen päiväkodin väki oli sitä mieltä, että taitaa jäädä purskuttelut väliin. Nyt kun tässä pikkuryhmässä on vielä lapsia jotka harjoittelevat vasta likaisten astioiden palauttamista voisi purskuttelut olla hieman liian haastavaa.

Voisinko minäkin päästä isona virkamieheksi? Pääsisin keksimään vaikka mitä päättömiä kokeiluita. Tosin taidan olla liian käytettävyysihminen tähän lajiin. Onneksi tässä näitä päivähoitovuosia vielä on jäljellä niin päästään nauttimaan näistä käsittämättömyyksistä vielä jatkossakin. Niin ja kouluvuosista puhumattakaan. Tuskinpa se tieto isoista ikäryhmistä sinne kouluunkaan etukäteen on kiirinyt, joten eiköhän nämä jätti-ikäluokan rakkauden hedelmät pääse aloittamaan koulutaipaleensa jossain peruskoulun jalkapallokentälle pystytetyssä jurtassa.