Parisuhdeaikaa tarjolla

Me ollaan miehen kanssa ehkä jopa vähän säälittäviä. Oltiin jo pitkään puhuttu, että lähdetään ensi maaliskuussa kahdestaan reissuun. Hääpäivän kunniaksi. Mummikin pyydettiin jo lapsenvahdiksi. Halvat lentoliputkin oli jo bongattu, mutta jostain syystä ei olevinaan ikinä ehditty nettiin lippuja varaamaan.

 

Tänään käveltiin marraskuisessa tihkusateessa kyläilemään ystävien luokse ja lapsi nukkui rattaissa. Oltiin taas tuhannennen ensimmäisen kerran jahkattu ympäristörikoksen kohtaloa ja laskettu miten hienot pyörät saataisiin jos se myytäisiin ja haaveiltu ensi kesän pyöräretkestä. Retki toimi aasinsiltana myös hääpäivämatkaan ja lopulta tuli kummaltakin aika yhdestä suusta, että mitä jos kuitenkin otetaan poika mukaan. Okei, sitten ei päästä musikaalia katsomaan, mutta saadaan olla koko perhe yhdessä. Ja kun siirretään reissu vielä pääsiäiseen niin voidaan silloin hääpäivänä pyytää se mummi lasta katsomaan ja tehdä jotain ihan kahdestaan.

Pojan synnyttyä se yhteisen ajan puute oli jotain ihan kamalaa. Tuntui, että sitä olisi antanut päänsä, jos olisi päässyt edes vaikka vain Prismaan ilman poikaa, mutta sitten siihen jotenkin tottui. Ekan kerran oltiin ilman poikaa kokonainen vuorokausi vuosi sitten leikkaukseni jälkeen ja kesällä poika oli pari yötä mummin kanssa mökillä. Kaipa jos se mummi asuisi lähempänä niin tuota kyläilyä olisi useamminkin. Poika kun mummia kaipaa ja yrittää noin joka toinen päivä ehdotella Turkuun lähtemistä. Nykytilanteessa kuitenkin yökyläilyt ovat erikoiskamaa ja loppujen lopuksi ollaan nyt totuttu siihen että kaikki jutut tehdään poika matkassa. Se parisuhdeaika sitten löytyy arjesta. Tihkusateisesta Keskuspuistosta, iltaisin pojan mentyä nukkumaan sohvalta, arkena ruokaa laittaessa kun Pikku kakkonen ja kissa vahtivat lasta olkkarissa ja me vanhemmat ehditään puhua päivän kuulumiset.

Osittainhan tuo kertoo siitä, että ihminen on aika sopeutuvainen ja kaikkeen tottuu, mutta myös muutamasta oivalluksesta. Me emme ole romanttisia ihmisiä, emmekä varsinkaan suunnitelmallisen romanttisia. Emme halua olla kahdestaan kännissä. Töiden viedessä paljon aikaa perheeltä kaipaamme eniten mahdollisuuksia olla koko perhe yhdessä. Niin ja viimeisenä muttei suinkaan vähäsimpänä, suurin osa yhteisistä kiinostuksenkohteistamme on asioita, joita voimme toteuttaa myös lapsen ollessa hereillä ja mukana.

Se onni löytyy meillä arjesta. Eikä sitä kai muuta edes tarvitse toivoa.