Joulukuun eka

Tänään palattiin perhearkeen tyttöjen lähdettyä lumimyrskyn saattelemina kohti kotia. Meidän perheen ainoa harrastukseksi laskettava asia on kirjastossa käyminen. Oman lähikirjaston ohella suosikiksi on muodostunut Sellon kirjasto, jonne tänäänkin suunnattiin.

En noin yleisesti ole mikään ostoskeskusten ystävä. En varsinkaan pidä näistä Jumbon ja Ideaparkin tyylisistä, joihin pitää mennä autolla kun muutenkaan ei oikein järkevästi pääse. Näppärästi junaradan ja Jokerin reitin varrelta löytyvä Sello on kuitenkin perheemme lemppari. Se ostoskeskus on kuitenkin tuon lapsen kanssa helppo kun kaikkialle pääsee rattailla ja vaatteita voidaan kuoria pois ilman ettei niitä tarvitse olla koko ajan lisäämässä. Niin ja siellä on tuo kirjasto ja kirjastossa maailman ihanin lastenmaailma, jossa taas meni pari tuntia. Eikä saa unohtaa kirjaston kupeestä löytyvää ihanaa Delibee-kahvilaa.

Sellossa on nyt käynnissä jo Joulupuukeräys ja koska emme olleet varmoja tuleeko meillä Helsingin keskustaan asiaa tartuimme tuumasta toimeen. Olisimme halunneet jonkun suunnilleen pojan ikäisen lapsen lahjan, mutta helppoina kohteina nuo pikkuisten lahjat olivat kaikki jo kuusesta hävinneet. Meidän perhe osti nyt sitten tuollaiselle alakouluikäiselle Batman Legon, toivottavasti se on jonkun pienen rakentelijan mieleen. Ajattelin vielä, että pitää hakea vielä teini-ikäisen kortti ja hakea lahjakortti, johonkin vaatekauppaan. Teini-ikäiset pojat ovat ilmeisesti tässä ne hylkiöt jotka saavat vähiten lahjoja.

Kotona nostettiin esiin myös joulukalenteri, jonka taskuista löytyy tänä vuonna Duplo-paketti jaettuna, muovidinoja ja pari pientä karkkiaskia. Tuo raskausaikana ostamani kalenteri on ihana, mutta taskut tuskaisen pieniä. Mulla on aika suuri hytinä että jahka poika kasvaa niin tuo tulee täyttymään yhä todennäköisemmin karkeilla.

Koska lähdemme jouluksi Turkuun tulimme siihen tulokseen, että iso kuusi on meillä täysin tarpeetoon. Halusin kuitenkin pikkujoulukuusen, mutta se ei niin helposti löytynytkään. Onneksi Sellosta kukkakaupasta löytyi ruukkukuusi, joka siis on ihan viherkasvi, mutta sai nyt oksilleen koristeet. Kuusen juurella hengaavat koristeet ovat kulkeney enemmän tai vähemmän pitkään mukana. Keskellä oleva käsittämätön Willhelm Tell -henkinen enkelikynttiläjalka omenakynttilöineen löytyi joulupaketistani joskus 80-luvun puolivälissä ja tontuista vasemmanpuoleisen ostimme ensimmäiseen yhteiseen kotiin ensimmäisenä jouluna, tuon harmaahiipaisen kaverin anoppi taisi antaa pari joulua sitten.

Jostain syystä appivanhempani ovat intohimoisia joulukoristeostajia. Kynttelikkö löytyi viime jouluna anoppi2.0n antamasta paketista ja pääsi nyt vasta tosikäyttöön. Rehellisyyden nimissä en ole mikään sähkökynttelikköihminen, mutta onneksi tuo on sentään omaa silmää miellyttävä.

Poika halusi kovasti, että leipoisimme jotain. Olimme jo pitkään puhuneet miehen kanssa pullasta ja nyt ryhdyimme sanoista tekoihin. Sinäänsä noloa tunnustaa, mutta en ole ikinä ennen tätä tehnyt pullataikinaa. Äitini tekee maailman parasta pullaa ja sitä saa kunhan vain malttaa majailla äitini lähistöllä juuri niin paljon kuin napa vetää. Jälleen kerran jouduin toteamaan sen saman mitä sukan kantapään ja kokonaisen kalan kypsennyksenkin kanssa. Asia jota olin onnistunut paisuttelemaan valtavasti ei ollutkaan yhtään sen vaikeampaa kuin ohjeen lukeninen Kotiruokakirjasta. Tai no olenhan minä oikealta tutkinnoltani laatuinsinööri ja äidin prosessin useampaan kertaan validoinut joten eipä kai tuo onnistuminen nyt mikään ihme ollut.

Suurin osa korvapuusteista siis päätyi näyttämään ihan normaalilta vaikka ylemmässä kuvassa poika parastaan pistikin voitelun ja raesokeron saralta (ja sitten kieltäytyi syömästä kumpaakaan noista pullista kun ne olivat paistettu). Seuraavaksi voidaan tehdä sitten Karjalan piirakoita, tai piirakoita kuten Karjalasta lähtöisin oleva sukuni tuppaa sanomaan.