Hamsteri

Takavuosina kun keltainen lehdistö tykkäsi kirjoitella Anneli Auerista nousi esiin jonkun viranomaisen tulkinta siitä, että pakkohan sen on olla syyllinen koska asunnossa oli niin paljon kaikkea rojua ympäriinsä. Kehotin miestä välittömästi olemaan kuolematta väkivaltaisesti. Nimittäin jos kylppärin lavuaarilla lojuvat vessapaperihylsyt ovat riittävän raskauttava todiste niin minä olen mennyttä naista.

En tajua mikä minulla on päässäni vialla, mutta jotenkin se hyödyttyömäksi roskaksi muuttunut tavara ei vain kulkeudu roskikseen. Jos syön banaanin voi olla varma, että lasken kuoren tiskipöydälle enkä siihen tiskipöydällä olevaan biojätepurkkiin. Tänään aloin ärsyttää itseäni. Ensimmäinen havainto oli se, että meikkipussissa minulla oli loppuun tiristetty BB-voide ja nakkasin sen epätyypillisesti roskikseen. Huomasin myös hammastahanan loppuneen joten otin reissupussista toisen käyttöön. Ja sijoitin sen peilikaappiin tyhjän tuubin viereen. Olin ehtinnyt jo eteiseen ennen kuin tajusin, että sen tyhjän voisi heittää pois. Todellinen voittaja kuitenkin löytyi käsilaukun sivutaskusta.

Puoliksi syöty antibioottikuuri, jonka jätin kesken sen jälkeen kun joulun alla yritin Turussa kuolla tukehtunalla antibiootin aiheuttamaan allergiseen reaktioon. Tokihan tuollaista aarretta kannattaa säästää viisi kuukautta käsiveskassa.

Vaikka olen näennäisen sokea kaikelle kertyvälle rojulle en voi kuitenkaan sanoa etteikö epämääräisen rojun määrä ahdistaisi minua. Onnellisuusprojektiini liittyen annankin kesäkuun tehtäväksi itselleni roskien pois heittämisen opettelun. Aloitan kylppärin peilikaapista ja jatkan olohuoneen senkkiin sen jälkeen. Nyt ne kaikki kuivuneet riparinjämät ja laatikoihin jemmityt postissa tulleet turhat lippulappuset saavat kyytiä.