Päivän käytin opetellen dialogia. Kerrankin menetelmä, josta on hyötyä niin töissä kuin kotona. Nääpiöparka joutuu äidin ihmiskokeiden uhriksi. Ei se siitä kovin pahasti voi pieleen kasvaa. Kai. Ehkä parasta kuitenkin alkaa säästää tulevia terapiakuluja varten. Parivuotiashan on tosin täydellinen dialogikumppani. Sehän on täynnä avoimia kysymyksiä. Voidaan yhdessä opetella siihen, että miksi-kysymykset vääristävät arvoasetelmaa ja niitä ei pitäisi käyttää.
Illan paransin maailmaa salaatin ja keskiverto pesuvadin kokoisen teemukin ääressä. Hotellihuoneessa päätin venytellä juoksemisesta ja muuttuneesta pyöräilyasennosta jumittunutta kroppaani. Teki kipeää. Jatkossa jos sitä muistaisi venytellä edes vaikka kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!