Äitiyden ihmemaahan sijoittuvissa blogeissa on nyt viime viikot vetistelty kevätjuhlissa. Siellä ne pienet piltit ovat laulaneet ja tanssineet ja äidit vollottaneet räkä poskella. No meidän kevätjuhlassa ainoa mikä poskea pitkin valui oli tuskanhiki. Kaksi noin kolmevuotiasta taaperoa sylissä on nimittäin aikamoinen lämpöpatteri. Eli meillä sen paremmin oma kuin naapurinkaan lapsi ei suostunut esittämään yhtikäs mitään päiväkodissa. Siinä oli erinomainen tapa juhlistaa tämän elämänvaiheen päättymistä. Reilun kahden viikon päästä poika on viimeistä päivää tuossa päiväkodissa ja aloittaa sen jälkeen kahdeksan viikon kesäloman.
Kesäloman jälkeen meillä alkaa uusi vaihe elämässä. Sellainen joka helsinkiläisessä kaupunkitarinastossa rinnastuu kultamunia munivaan hanheen. Uusi päiväkoti nimittäin näkyy olkkarin ikkunasta. Hyvästi lumessa hiki hatussa pysäkiltä päiväkotiin vaeltamiselle, tiukalle minuuttiaikataululle, tasapainottelulle täydessä lastissa kulkevalle polkupyörälle.
Illalla ihmeteltiin projektimaddea. Siinä oli kuulemma pipi.
Ennustan vielä mielenkiintoisia hetkiä tulevaisuudessa, kun nuori mies haluaisi toteuttaa itseään tuon pyörän kanssa. Olisihan Spider man-tarroitettu pyörä tietenkin aika päheä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!