Vaikka viimeiset viikot ovat olleet pojalle päivähoidossa lyhyitä ja olemme viettäneet pitkiä viikonloppuja on elo ollut silti aikamoista myllerrystä. Äkkiä en osaa edes sanoa koska meillä viimeeksi on ollut sellainen vapaapäivä jolloin ei olla tehty mitään ihmeellistä. Tänään aamulla kun herättiin niin päätettiin, että nyt me ollaan tuon tarpeessa. Skippasimme taloyhtiön vintintyhjennystalkoot, potkupyöräilimme leikkipuistoon, leikkipuistosta eläinkauppaan katsomaan pupuja ja sieltä kotiin päiväunille. Kävimme ruokakaupassa ja kokkasimme laiskasti pakastealtaasya löytyneitä falafeleja, jotta ehdimme vielä pihalle pelaamaan.
Läheisen koulun pihalle oli portti poikkeuksellisesti auki ja siellä me pelattiin, jotain peliä jota pelataan koriskentällä, jalkapallolla enimmäkseen polttopallon säännöillä kuitenkin koreja heitellen. Ja poika tietenkin mielestään voitti.
Pojasta huomasi, että tämä päivä tuli tarpeeseen. Nauroimme yhdessä, halimme ekstrapaljon, käveltiin koko perhe käsi kädessä. Ja parasta tässä päivässä on se, että huomenna meillä on tiedossa ihan yhtä ohjelmaton päivä. Ehkä mennään pyöräilemään tai sitten ei. Katsotaan aamilla miltä maailma näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!