Tässä parisuhteessa kun muutimme yhteen toin matkassani oman työkalupakkini, ketjurasvani ja Sveitsin armeijan linkkuveitseni. Kaikkia olin oppinut käyttämään jo pienenä. Isä tuskastui tuttavaperheiden tyttärien avuttomuuteen ja taisi pelästyä yli kaiken kun yhden tytön isä totesi, että onneksi tyttö löysi poikaystävän joka nyt joutuu tekemään miesten työt. Tuosta säikähtäneenä isäni marssi autotalliin ja kokosi työkalupakin tyttärelleen. Sinäänsä onni onnettomuudessa koska viisi vuotta tuon jälkeen isä kuoli ja kypsässä viidentoista vuoden iässä minusta tuli se joka kokosi huonekalut, rasvasi asunnon oven lukot ja fiksasi repsottavat kynnykset. Parikymppisenä muutaman tekun automaatio- ja sähkötekniikan labroissa vietetyn kurssin jälkeen tein jo tyytyväisenä myös pienet sähkötyöt yksiössäni. Sitten kun on vielä varustettu keskivertoa pahemmalla mää ite -luonteella onkin ollut aika vaikea myöntää, että pyörän fiksaamisessa tuo mies vaan on parempi kuin minä. Nyt kun tuohon on kuitenkin tottunut niin tekemättömyyteen on myös helppo turruttautua ja nyt saan suorastaan jo potkia itseänikin lukemaan huolto-opasta, jotta taidot eivät täysin ruostu.
Valitettavasti sen paremmin minun kuin miehenkään vahvuuksiin ei kuitenkaan kuulu lattialistojen sovittaminen noin 90 asteen kulmiin. Pitäisi nyt ottautua, että nuo joskus paikoilleen saadaan. Kun ei se nyt voi olla sen kamalampaa kuin olohuoneen ja makuuhuoneen remontointi alkuraskauden pahoinvoinnissa tai eteisen ja keittiön lattioiden asentaminen raskauden viimeisellä kolmanneksella. Sääli ettei se raskausaikainen pesänrakennusvietti ulottunut listoihin.
Me oltiin oltu muistaakseni 7 vuotta yhdessä, kun mies kysyi olisiko suhteemme sillä tasolla, että voisimme yhdistää työkalupakkimme. Suostuin harkittuani hetken. En ole kauhean taitava työkalujeni kanssa, mutta perusjutut teen tarvittaessa. Sähköinsinöörin tyttärenä olen kuitenkin jättänyt sähkötyöt osaavampiin käsiin.
VastaaPoistaOlen joskus kuullut, ettei naisen muka kuulu tietää, mihin paineilmahanaa tarvitaan eikä ainakaan osata käyttää runkonaulainta. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että onni on isät, jotka eivät ajattele tytärtään tyttönä ja opettavat elämisen perustaitoja. Pyörässä mulla on taipumusta tuohon samaan. Mies rassatkoon, kun kerran on enemmän rassannut.
VastaaPoistaLattialistoista en edes ala. Meillä kun ei riitä 90 asteen osaaminen. Pitää ostata avaruusgeometriaa, kulmansiirtimen käyttöä, cosinit ja sinit ja silti voi jäädä nuolemaan täsmän jiirin suhteen näppejään. Meillä on rumaa, koska kumpikaan ei vaan halua edes aloittaa.