Maalla on mukavaa

Tänään venytettiin liukumat tappiin ja karattiin kotiin pakkamaan ympäristörikos täyteen ennen päiväkodille kurvaamista. Ennen puolta viittä aito oli lastattu kolmella ihmisellä, yhdellä kiukkuisella kissalla, 50 kiloa painavalla trampoliinilla, 20 kiloa painavalla suojaverkolla, kylmäkassilla, potkipyörällä ja vaihtovaatteilla. Takaluukun ulkopuolella killui vielä telineessä vanha polkupyörä.

Kehä II:n kohdalla kun jumituttiin ruuhkaan kuului takapenkiltä jo kaksi äänisen kuoron valitus. Lapsi halusi tietää, että joko se mummin talo näkyy ja kissa vaan huusi huutamisen ilosta. Mökillä onneksi kumpikin tyyppi oli jos ei nyt tyytyväinen niin ainakin hiljaa. Mummi kun kehtasi lähteä tansseihin niin kyllähän se nyt pienen pojan ja ison kissan maailmanrauhaa järkyttää. Tosin naureskeltiin miehen kanssa, että tähän sitä on tultu, me valvotaan silmät ristissä odottamassa sitä edellistä sukupolvea kotiin. Tosin meille se liesussa oleva mummi ei aiheuta unettomuutta liesuamisellaan vaan sillä, että tuonne yläkertaan ei auta hipsiä nukkumaan ennen kuin mummi on saatu ruotuun lapsenvahdiksi.