Väsynyt, mutta onnellinen

Äitini täytti tuossa pari viikkoa sitten pyöreitä vuosia ja suuntasimme juhlistamaan koko pienen laajennetun perheemme voimin äidin kahdeksannen vuosikymmenen alkua Viikkarin picnicristeilylle. Ne joille tämä Turunlaivojen erikoisuus ei ole ennalta tuttu kerrottakoon, että kyseessä on siis päiväristeily Maarianhaminaan, jossa vaihdetaan keskellä päivää laivaa. Aamulla siis lähdimme sumuisissa tunnelmissa Amorellalla ja takaisin aurinkoiseen Turkuun meidät kiikutti kohulaiva Grace. Yhdeksänisellä seurueellamme oli taas kerran hauskaa porukalla ja enpä voi kuin todeta, että olen kyllä onnekas, että minulla näin mahtava perhe on.

Nimensä mukaisesti keskityimme lähinnä syömään. Aloitimme skumppabrunssilla (ruoka oli kohtalaista ja sitä oli riittävästi) ja paatin vaihdon jälkeen jatkoimme syömistä (ruoka oli tolkuttoman hyvää ja taaskaan ei nälkä jäänyt). Loput ajasta sitten pidettiinkin yllä jatkuvaa happohyökkäystä karkkien ja jokaisen käyttäjän viinapäälle sopivan väkevien juomien merkeissä. Sumun hävittyä päivästä kuoriutui upea ja paikoitellen kannella jopa oli suorastaan kuuma.

Suvun nuorin nyt varmasti oli eniten pähkinöinä laivasta. Pallomeressä kroolaamisen, Ville Vikingin halimisen ja serkkujen kanssa riehumisen ohessa ehdittiin ihailla myös maisemia. Päiväunettomuus sitten kostautui kotimatkalla ja selässä kantorepussa lopulta koisi tyytyväistä unta yksi metrin mittainen kaveri, joka ei edes häiriintynyt siitä, että kohtalaisen kovassa humalatilassa oleva keski-ikäinen nainen kailotti äänellä, joka olisi varmaan leikannut peltiäkin, miten Turun keskustassa on hieno Sokoshotelli nimeltä Hesburger Börs.

Tätä reissua ennen olin hämmästellyt tovi sitten netissä kiertäneitä laiva ja kännit -kirjoituksia, mutta nyt valitettavasti itsekin tuota todistin, tosin pääsääntöisesti aikuisseurassa olevilta henkilöiltä. Minä en itsekään nyt varsinaisesti lasiin sylje, mutta kun laivalla vessajonossa kuunteli sitä tiettyjen naisten hapatusta ei voinut kuin hävetä ja ei ne miehetkään yhtään huonommaksi jääneet muun otannan perusteella. Jotenkin kun sitä ihmisten ölinää ja sönkötystä siinä katseli heräsi vain kysymys siitä, että miksi ihmeessä sitä viinaa pitää kiskoa kaksin käsin kun ei se juuri kenenkään persoonaa kaunista.

Mahdolliset kirjoitusvirheet pistetään kirjoittajan osalta väsymyksen, ei humalan, piikkiin. Miten sitä voikin nyt näin paljon väsyttää. Toivottavasti äitienpäivälahjana saa nukkua aamulla pitkään.