Huopalahden aseman kulmilta löytyy kätketty jalokivi, Alppiruusupuisto, jossa kukintakausi on juuri käynnistymässä.
Pojalle paikka on tuttu, koska pyöräilemme puiston ohi joka päivä, mutta erityistä hupia oli pääsy pitkospuille.
Kotimatka taitettiin jätskilupaus kannustimena. Kolme vuotta sitten tuota samaa lenkkiä kierrettiin maha edellä. Näillä helteillä kyllä pakko sanoa, että huomattavasti kivempaa tämä näin oli kuin se noin kymmenenkiloinen lämpöpatteri keskivartaloon kiinnitettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!