Onomatopoeettinen uimaretki

Ajatus helteisen paahteisesta verkkoaidalla ympäröidystä lähipuistosta kylmine kahluualtaineen ei oikein houkutellut, joten päätimme tänään lähteä rohkeasti retkelle tuohon Hämeenlinnanväylän toiselle puolelle. Pirkkolasta löytyy mainio uimala, Plotti, jonka kohdalla nimi on harvinaisen kuvaava. Maksimissaan metrin verran vettä ja hiekkaranta jossa vesileikkien myötä kuului useampikin plotsahdus.

Osittain allasmainen, osittain luonnonmuotoja jäljittelevä uimalampi oli juuri tällaisille lapsiperheille passeli ja paikalle saapui perheitä runsaasti. Palveluja paikalta saa kioskista, jonka antimet tosin itse jätimme väliin, koska kerrankin repusta löytyi evästä. Kirkkaaseen järviveteen tottuneelle tuo lammen samea vesi nosti heti riskiluokkaa. Kuten kuvasta näkyy pohja ei tosiaankaan näy ja pinnan alle vajonnut lapsi olisi hyvin vaikea löytää. Tästä syystä myöskin meidän uimataidottomalle hurjapäälle kerrottiin että kuvassa näkyvä vesiliukumäki on käytössä vain silloin kun äidillä tai isälläkin on uikkarit päällä ja voi olla että uikkarit vain mystisesti jäävät joka kerta kotiin...

Poika uimarantaan kuitenkin rakastui ikihyväksi joten veikkaan, että tuolla tullaan vielä käymään monta kertaa. Varsinkin jos lämpimät kelit jatkuvat elokuunkin puolelle. Lapsia rannalla tarkkaillessa huomasi myös melkoisen muutoksen lasten uimavaatekulttuurissa. Vielä kymmenen vuotta sitten nuo metrin mittaiset olisivat kirmanneet nakuna, mutta nyt erilaiset uv-suojapuvut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Leikkipuistoon verrattuna rannan ainoat miinuspisteet tulivat puistoruokailun puutteesta, mutta eipä meillä nytkään nälkä päässyt tulemaan. Keitetyistä perunoista, fetasta, aurinkokuivatuista tomaateista, oliiveista, basilikasta ja rucolasta syntyi salaatti, joka maistui niin syntisen hyvältä, että sitähän söisi vaikka joka päivä.