Lontoossa ihastelemamme potkulauta osoittautui täydelliseksi matkarattaiden korvaajaksi pienelle retkeläiselle.
Jätimme pyörät kirjaston kupeelle ja lähdimme suuntaamaan kohti Föriä ja veimme pojan nyt risteilemään Turusta Åboon ja takaisin. Vai meneeköhän ne toisinpäin. No jokatapauksessa toist pualta jokkee, täl pual ja vielä takaisin tois pual.
Potkulauta toimi myös kohtalaisen hyvin seisomalautana eli lauta rullasi hyvin eteenpäin lapsen seistessä kyydissä ja kävelynopeus pysyi tuon avulla normaalina. Vihaan maleksimista ja sen takia meillä poika turhan usein istutetaan rattaisiin kun on kiire tai ainakin olevinaan sellainen.
Hienosti poika jaksoi tuon lenkin tehdä. Tauot pidimme Förin ohella RantaKertussa ruoan ja Vaakahuoneen pavilijongilla jätskin merkeissä. Viimeiset metrit tosin menivät jo aika tuskaisesti eikä pieni karkulainen lainkaan tukenut äitinsä pyrkimystä stalkkeroida Tintån terassille istunutta rockari-blogari -pariskuntaa...
Mutta, vastoin epäilyksiäni en kertaakaan juossut pojan perässä huutamassa perkelettä. Saa nähdä tuleeko tuohon muutos kun päästään huomenna Nauvoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!