Jälkeläinen muutti viime viikolla pysyvästi omaan huoneeseensa nukkumaan. Purimme meidän huoneessa majailleen jatkettavan lastensängyn ja sovittiin, että yöt ainakin aloitetaan omassa sängyssä, mutta vanhempien väliin saa aina tulla. Ja niin sitä on tultukin. Poika ei tosin uskaltanut kulkea yksin kulkea olohuoneen ja eteisen läpi, joten yleensä yöllä mies on saanut juosta poikaa hakemaan. Ärsyttäväähän tuo oli jos rehellisiä ollaan ja varsinkin kun pojan huonon vauvavuoden jäljiltä minusta on tullut vähän univammainen eli jos herään yöllä en helpostikaan saa unta tultiin siihen tulokseen, että jotain pitäisi keksiä. Ratkaisu onneksi löytyi eilisellä kauppareissulla.
Osramin Orbis-yövalo oli pojasta aivan täydellinen jo ulkomuodoltaan ja vielä hienommaksi se muuttui kun pojalle selvisi, että raketti irtoaa alustasta ja muuttuu taskulampuksi. Viime yönä neljän jälkeen havahduimmekin siihen kun pienet läskiset jalkapohjat lätisivät linoleumia vasten ja taskulamppuraketti napsautettiin pois päältä pojan kiivettyä meidän väliimme. Täytyy toivoa, että seuraavatkin yöt menevät yhtä hyvin.
Niin tuttuja juttuja täällä. Esikoinen pelkää pimeää ja nukahtaa kaikki valot päällä. Nyt viime yönä hän halusi tulla meidän väliimme nukkumaan ja annoin tietysti tulla, normaalistihan siinä nukkuu kuopus. Hänet ulkoistettiin nyt patjalle, omat sängyt kun on ihan no-no molemmille. Huomasin siinä yön mittaan, että viisivuotias on jo niin iso, että me ei kerta kaikkiaan mahduta kolmisin nukkumaan, olin jatkuvasti hereillä siirtämässä lasta. Lopulta kokeilu loppui siihen, että patjalta herännyt kuopus oli kiivennyt päälleni nukkumaan ja roikkui kylkeni päällä umpiunessa jalat sängyn reunan yli, pää patjassa. Ehkä tää tästä joskus...
VastaaPoista