Eilen ei juhlittu Putte Possua vaan vietettiin allekirjoittaneen (ja suunnilleen joka toisen muunkin suomalaisen naisen) nimipäivää. Lapsena nimpparit olivat isompikin spektaakkeli, koska silloin sain kutsua kavereita juhlimaan. Synttärini nimittäin osuvat juuri pahimpaan koulunaloitusaikaan (päivään jolloin suunnilleen joka kolmas suomalainen nainen juhlii nimipäiviään) ja siksi kaverijuhlat siirrettiin usein loppuvuoteen.
Tällä kertaa ystävät ja tutut jätettiin kutsumatta ja juhlat juhlittiin perhepiirissä. Juhlahumu käynnistettiin kasaamalla lautasille jääkaapista kaikkien purkkien pohjia. Itse nautin erinomaista papumakaroonilaatikkoa possukastikkeella ja muillakin annokset oli samaa sarjaa. Jälkiruoka hieman sentään nosti kertoimia.
Sesongin ensimmäiset joulutortut olivat perheen miesten käsialaa, kupissa höyrysi joulutee ja paketista kuoriutunut Liza Marklund houkutteli lukemaan. Onnistuin kuitenkin vastustamaan kirjan kutsua ja säästämään sen tälle päivälle. Tänään ohjelmassa on päiväreissu Tampereelle töiden merkeissä ja junassa on aikaa lukea. Tässä kohtaa on pakko antaa miehelle julkista kehua lahjoista. Kirjan lisäksi kuvan jättimäinen teekuppi on mieheltä aikanaan lahjaksi saatu. Hyvin se tuntee vaimonsa maun. Ajoituskin oli mitä oivin kun työmatkat ovat tässä lapsiperheajessa oikeastaan niitä ainoita hetkiä, jolloin varmasti saa rauhassa keskittyä kirjaan.
Lämmin tee tuli eilen tarpeeseen. Työpäivän jälkeen uhmasin tuulta ja tuiskua ja liukastelin kotiin. Ulkoilu työpäivän päälle tekee käytännössä aina ihmeitä, mutta eilisessä tuulessa teki mieli luovuttaa jo Ilmalan kohdalla ja hypätä junan kyytiin. Sissinä kuitenkin taivalsin kotiin saakka ja kiittelin, että olin aamulla kaivanut mekon alle uudet thremoleggingsit. Eikä ne leggarit ja tee taida tänäänkään olla yhtään eilistä hullumpi yhdistelmä. Niin ja voisihan sitä joulutorttukin maistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!