torstai 9. tammikuuta 2014

Ai jai ai

Kuten kaikki muutkin itseään summuttavat elämänparantajat minäkin päätin, että tammikuu on hyvä aika aloittaa elämässä ryhtiliike. Niin hullu en suinkaan ollut että olisin aloittanut heti vuodenvaihteesta vaan tämä elämän uudelleen järjestely alkoi sinä päivänä kuin kaikki muutkin tuhoon tuomitut remontit. Seuraavana maanantaina. Nyt sitten olen neljä vuorokautta sinnitellyt ilman Coca-Colaa ja mustaa teetä. Ensimmäiset kaksi vuorokautta päätä särki non-stopina ja nyt en enää osaa sanoa, että särkeekö päähän kun kokeilin kivunsiirtoa ottamalla eilisessä jumpassa ne hieman mukavuusalueenulkopuolella olevat painot.

Tässä ei enää mitään päänsärkyjä ehdi huomata kun reidet huutavat hoosiannaa joka ikinen kerta kun yrittää laskeutua istumaan vessanpöntölle. Niin ja jos minusta ei kuulu enää mitään niin olen vain jumittunut tähän nojatuoliin ja iPadista hyytyi akku.

Oikeasti hävettää tuo colakoukkuun repsahtaminen. Raskausaikana tunnollisesti pysyttelin litkusta erossa, mutta sitten tuli vauvavuosi ja jälkeläinen joka ei nuku. Minähän en kahvia tai energiajuomia juo joten aamu tuli turhan herkästi startattua colalla, koska jollain itseään muka piti helliä ja monikansallinen sihijuoma oli luonnollisesti parempi ratkaisu kuin mikään omin käsin suristeltu viherpirtelö. Niin ja kun se lapsi ei nukkunut päivisinkään niin lääkitsin itseäni colalla ja suklaalla kun lykin nääpiötä ympäri Keskuspuistoa. Lopputulos oli se, että kun lapsi täytti vuoden painoin saman verran mitä lasta synnyttämään lähtiessäni vaikka jälkitarkastuksessa paino oli nelisen kiloa alle ensimmäisen neuvolakäynnin. En siis voi puhua raskauskiloista, mutta nyt voisi olla korkea aika päästä eroon colakoukusta ja kokeilla saisiko tästä kropasta sen mikä minulla vielä kolmisen vuotta sitten oli.

Eli nyt sitten pitäisi oppia elämään mustaa myrkkyä. Ja seuraavana maanantaina irtisanoa yhteistyösopimus sokerin kanssa. Niin hullu en sentään ollut että olisin lopettanut molemmat yhtäaikaa. Veikkaan, että siinä kohtaa mies ja poika olisivat siinä kohtaa sarjoittaneet kotioven lukot uusiksi työpäivän aikana... Jännityksellä odotan miten tämä lisäaineilla kyllästetty kroppa tähän reagoi. Ensimmäisen parin päivän päivän perusteella ratkaisu näyttäisi olevan hillitön määrä finnejä oikeaan poskeeni. Eli ainakin voin tuntea kaunistuvani silmissä, vai miten se meni...

 

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä elämänmuutokseen. Mulla myös eroon sokerista -projekti meneillään. Syksyn aikana tuli leivottua ja popsittua makeaa normaalia enemmän. Nyt on tarkoitus palata takaisin energiseen ja hyvään oloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, että miten sitä mukavuudenhaluisena repsahtaa syömään kaikkea epämääräistä vaikka siitä ei seuraa ikinä muuta kuin huono olo.

      Poista
  2. Tsemppiä! Mullakin on ryhtiliike menossa osittaispaastoilun ja liikunnan lisäämisen muodossa. Tosin jälkimmäisestä tuli aikamoinen takapotku, kun tänä aamuna rintaranka naksahti ja päivä on mennyt särkylääkkeiden ja lihasrelaksantin voimin.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!