perjantai 10. tammikuuta 2014

Kai siinä joku logiikka piilee

Välillä tuntuu, että jälkeläinen on oikea ajatusten Aurajoki. Päässä liikkuu kyllä paljon asioita, mutta ne ovat ensimmäkseen mudasta sumeita ja törmäävät herkästi polkupyörän runkoihin. Lapsi ei esimerkiksi nähnyt mitään ristiriitaa siinä, että hän muina nääpiöinä yritti ensin uittaa sormiaan maitolasissa, mutta kieltäytyi sen jölkeen pyyhkimästä sormella housulle tipahtanut jogurttitahraa. Kun kuulemma tahraa pyyhkiessä se äsken maitolasissa lillinyt sormi voi kastua.

Kohta 3,5-vuotiaan juttuja on kuitenkin suurimman osan aikaa hauska kuunnella. Lapsi tulkitsee ympäristöään ja tekee omia johtopäätöksiä ja keskii myös selityksiä. Aikaisemmin tänään kokkasimme lihapullia ja siinä pullien pyörittelyn lomassa lapsi ihmetteli ennen joulua päiväkodissa tekemää piirustustaan, jossa oli kuulemma hämähäkki. Poika kyllä totesi, että kaikki eivät siitä hämähäkkiä näe, mutta hän kuulemma tekee vähän erillaisia piirustuksia. Kuulemma niitä esittäviä ehtii piirtää sitten isona poikana. Ihan virkistävän poikkeava lausunto tyypiltä, joka edellisiltana itki itsensä illalla uneen, koska hän haluaisi olla jo iso poika joka menee kouluun eikä päiväkotiin.

Yhdessä asiassa lapsi on kuitenkin liikuttavan yksimielinen itsensä. Hän tarvitsisi kiipeilyseinän. Harmitus onkin ollut melkoinen kun ne vanhemmat ollaan selitetty ettei meille millään ilveellä mahdu pientäkään kiipeilyseinää. Ei vaan yksinkertaisesti ole yhtään vapaata seinämetriä, jolle sellaisen pystyttäisi. Vaikka miten ollaan pyöritetty lapsen huoneen kalusteita ei seinätilaa vain löydy. Mahtaisikohan lapsi tyytyä tarpetsiin tai voimistelurenkaisiin laihana lohtuna?

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!