tiistai 28. tammikuuta 2014

Dinon kakkaa ja muuta tarpeellista nippelitietoa

Kolmas vuorokausi kuumeessa. Eilen katsottiin läpi kutakuinkin jokainen Suomessa esitetty Oktonauttijakso ja tänään vaihdettiin Dinojunaan. Lastenohjelmat ovat yllättävän opettavaisia, mutta silti olisin voinut keskustella aamupalapöydässä ihan mistä tahansa muusta kuin dinosaurusten kakasta, kakasta ylipäätään ja siitä onko kasvissyöjäihmisillä erillainen kakka kuin niillä, jotta syövät lihaa. Ilolla odotan, että avaako poika aiheesta keskustelun myös päiväkodissa ja millaista palautetta sieltä sitten tulee.

Nämä sairastamispäivät ovat muutenkin pääsääntöisesti syvältä suolesta ja poikittain. Aamulla lapsen kuume huiteli taas 39 asteen tuntumassa, mutta Burana-Panadol-combon jälkeen meillä on sähköjänis, joka haluaisi päästä ulos heittämään frisbeetä ja jonka tämän päivän supersankarisivupersoona on avaruussankari. Asun runkona toimii taas tuttuun tapaan hämisasu, joka tällä kertaa varustettiin muovisella pesäpallomailalla (kuplapyssy) ja pehmofrisbeellä (avaruusaluksen ratti). Vaikka lasta miten houkuttelisi pysymään paikoillaan virtaa riittää niin kauan mitä lääkkeissäkin riittää potkua. Sen jälkeen salaman iskusta lapsi muuttaa surkeaksi pikku pupuksi, joka haluaa mahdollisimman laajaan pinta-alakontaktiin jomman kumman vanhempansa kanssa.

Mahan päällä torkkuvan lapsen kanssa ei oikein saa tehtyä mitään järkevää, mutta olen ainakin saanut urakoitua rästilukemisia pois Kindleltä ja selvittänyt sen, että tänään julkaistava ja odottamani kirja ilmestyy Suomen aikaa ilmeisestikin kymmeneltä ladattavaksi, koska silloin vuorokausi vaihtuu Yhdysvalloissa länsirannikkolla. Eilen tosin oli pakko laittaa kirja syrjään kun troppien virkistämä lapsi halusi siivota.

Mies epäili, että lapsi tavoittelee paikkaa mumminsa lempilapsenlapsena kun omien lelujensa järjestelyn jälkeen lapsi komensi meidät vanhemmat meidän makuuhuoneeseen saatesanoilla "siellä olisi vähän siivottavaa ja sänkykin pitää pedata". Ehkä se on ihan hyvä, että joku meidän perheessämme on intohimoinen siivoaja. Ja lapsen huoneessa myös tulee hyvin se esiin, että tila on paljon helpompi pitää siistinä kun tavaroille on paikkansa. Poika erityisesti tykkää järjestellä kaikki lempparilelunsa hyllyille näkyviin, joten ehkä meidän vanhempienkin pitäisi vain tarttua haasteeseen ja järjestää kotimme muutkin huoneet niin, että kaikille tavaroille löytyy omat paikkansa.

Tämän kirjoittamisen aikana kakkajutut vaihtuivat ketjun toiseen päähän ja nyt pohditaan mitä lintuliskot syövät ja sitä onko ötököiden syöminen ällöä vai ei? Ja sitä miksi kutsutaan muussin ja kalan syöjiä, koska lapsi on kuulemma sellainen.

 

3 kommenttia:

  1. Omnivori on kätevä termi muussin ja kalan syöjille. :) Kun olette Turussa päin, niin poiketkaahan TY:n Eläinmuseossa. Siellä on hieno kokelma eri eläinten kuivattuja kakkapökäleitä! :D

    VastaaPoista
  2. Juuri viikonloppuna käytiin Brysselin luonnontieteellisessä museossa ja sen todella ison dinosaurus-näyttelyn kohokohta meidän lapsille (3 ja 6 v.) oli tehtävä, jossa piti yhdistää dinoja ja kakkoja. Nykyeläinten kakkoja ollaan usein ihasteltu Helsingin eläinmuseossa.

    -nonni

    VastaaPoista
  3. Eli ilmeisesti kiinnostus ulosteisiin on jotenkin ohjelmoitua näihin pikkuihmisiin :D Onneksi museot sentää vastaavat pienten ihmisten tarpeisiin.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!