Tänään oli päivä jolloin kaikki rullasi. Aamu alkoi takkuisesti huonosti nukutunut yön jälkeen, mutta siitä eteenpäin päivä kulki tasaisella taaperruksella nousujohteiselle kurssillaan.
Töissä keksimme työkaverin kanssa mainion idean, jonka saimme jalostettua toimivaksi lopputuotteeksi. Lounassalaatin makuyhdistelmä oli juuri passeli. Iltapäivän palaveri tuotti muistikirjaan sivullisen ideoita, joita lähteä jatkojalostamaan. Ennen kotiinlähtöä sain vielä siivottua pari to do -listalla ollutta kohdetta ja silti olin vielä päivänvalon puitteissa hakemassa lasta päiväkodilta.
Iltakin sujui hyvin. Lämmitimme pojan kanssa jämiä jääkaapista ruoaksi ja käytinme ruoanvalmistukselta säästyneen ajan siihen, että köllöttelimme mahakkain sohvalla siihen saakka, että mies ehti kotiin. Jätin perheen miehet täyttämään pyykinpesukonetta ja kipitin itse kadun yli liikuntastudiolle. Tunnin bodyrääkin ja toisen syvävenyttelyn jälkeen kävelin kotiin varmaankin kymmenen senttiä pidempänä ja ehdin vielä lukemaan iltasadun ja laulamaan nuotin vierestä Ihmeen ja kumman, joka jostain syystä on nykyään pojalle oleellinen osa nukahtamisrituaaleja.
Lapsen nukahdettua alkoi aikuisten aika. Levitettiin pyykkiä, valmisteltiin huomiselle eväitä ja tehtiin iltapalaksi lämpimät voileivät. Miten se onkin niin, että tavallinen leipä muuttuu heti paljon syntisemmäksi kun sen päällä oleva juusto sulaa? Tuota ajatusta pohtiessa onkin hyvä tarttua tänään postiluukusta tipahtaneeseen Huumaan.
Voisin ottaa tällaisia päiviä enemmänkin meidän arkeemme. Päiviä, jolloin kukaan ei ole kiireinen. Päiviä, jolloin ei tiuskita. Päiviä, jolloin aikataulu antaa myöden sille, etteivät työpäivät veny ja jolloin on aikaa liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!