Keskivartalolihava ninjaturtle

Ninjaturtlet on nykyään meidän taloudessa kuuminta hottia. Päiväkodista ja serkkupojalta opittiin, että ne hienoja ja sen jälkeen kun me vanhemmat annoimme pojan katsoa pätkän alkuperäistä piirrossarjaa on meillä leikitty joka päivä sankarikilpikonnaa.
Turtlesit olivat aikanaan kova juttu minullakin ja olinkin vähän pöyristynyt kun ennakkotarkistin nykyistä sarjaa. Ei tosiaan mitään pikkulasten kamaa vaikka sellaisena niitä myydäänkin. Onneksi pojalle riittää kasariversion tunnarin katsominen Youtubesta ja loput hoitaa mielikuvitus. Meiltä löytyy myös joululahjaksi tulleet muovihahmot, mutta niiden kaveriksi poika toivoi tänään sankarikilpikonna käsinukkea. Aamupuuron hautuessa kaivettiin askartelukaapista arkki vesiväripaperia, väriliidut ja haaranastapaketti esiin.

Varttia myöhemmin valmiina oli töppökätinen, pyylevävartaloinen kilpikonna, jonka asuksi poika halusi jostain syystä superhessumaisen punaista ja tyköistuvaa.
Pitäisi jaksaa piirtää tai etsiä netistä joku parempi sätkynukkemalli. Noiden avulla olisi kuitenkin helppo harjoitella saksien käyttöä, väritystä ja haaranastojen kanssa tarkkuutta. Huomaa, että päiväkodissa on pakkaspäivät hyödynnetty palapelien ja askartelujen parissa. Haaranastojen sovittaminen reikiin meni jo melkoisella varmuudella. Samoilla lämmöillä aloitimme jo toisenkin Turtlespaperinukkeprojektin, mutta se jäi vaiheeseen puuron valmistuttua. Katsotaan jaksetaanko huomenna jatkaa se valmiiksi. Nyt illalla se ei ainakaan onnistu kun lapsi löysi kaapista kaksi pientä merirosvomiekkaa ja harjoittelee taisteluliikkeitä varjoaan vastaan.