Yleisesti tunnettu totuus outoja työaikoja noudattavilla itsensä kusettajilla on se, että ihmisellä ei ole kuumetta, jos sitä ei mittaa. Lapsen vesirokko sotti tällä viikolla suunnitelmia ja koska oikeassa kulmassa korvakäytävään eilen sullottu kuumemittari tarjosi lämpötilaksi vain 37,4 päätin uhmata jumaliani ja lähdin Buranan kannustuksella töihin. Huominenkin menee töissä ja koska koulutus alkaa kukon kiekaisun jälkeen reissasin jo työpäivän päätteeksi Tampereelle. Ilta hotellihuoneen sängyssä Netflixin kanssa ei nyt ainakaan ole heikentänyt vointia, mutta hetken piti kyllä miettiä näenkö kuumeharhoja vai onko Netflix vaan sekaisin.
Ehkä ne Netflixillä tietävät, että olen pahemman luokan arkajalka, mutta silti en nyt ihan luokittelisi aikuisen profiiliin noita jännityselokuviksi. Tosin lapsen alaikäisen profiilissa eilen oli suosituselokuvana Up in the air, joten ehkäpä ne vain yrittävät laajentaa ihmisten elokuvamakua. Itse tartuin tällä kertaa Unelmien pelikirjaan ja tuo uskomattoman surkeasti suomennettu elokuva oli juuri niin mainio mitä olin antanut itseni ymmärtää.
Muuten täällä hotellilla onkin sitten lähinnä ollut aikaa ajatella sellaisia ajatuksia, joilla ei kyllä ole mitään merkitystä. Ruokaa hotellihuoneeseeni metsästäessä mietin miten sääli on että häpeäpaalurangaistuksista on luovuttu. Itse tosin olisin varmaankin joutunut kiipeliin kehuttuani turkulaisena tamperelaista koskinäköalaa Instagramissa, mutta olisi minulla myös ehdotuksia siitä, ketkä sinne paalulle voisin ottaa itsellen seuralaiseksi. Ensimmäinen olisi se pösilö, joka keksi, että Tampereen rautatieaseman uuden päädyn porraskulku laiturille toteutetaan kapeilla liukuportailla. Toinen olisi J. Karjalainen, joka ansaitsi paikkansa sillä että on saanut valheellisesti ison osan Suomen kansaa uskomaan, että on hyväksyttävää taivuttaa Turku Turkkuseksi. Että näin jännän äärellä minä olen tänään täällä hotelli Ilveksessä.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!