Onnistuin Lontoossa myrskyisenä keskiviikkona säätäessäni hävittämään kämmekkääni. Menetys ei sinäänsä ollut suuri. Harmaasta langasta virkkaamani kämmekkäät olivat vuosien rattaiden työntelystä ja pyöräilystä nuhjaantuneet ja olin jo pidempään ajatellut tekeväni uudet. Lankakauppaan löhdin ajatuksella, että ostan jotain yksiväristä, paksua lankaa, joka on pääsääntöisesti villaa, mutta mukana saisi olla vähän myös keinokuitua varmistamassa ettei kämmenet ole heti puhki pyöräilykauden alettua. Ei ihan mennyt niin kuin suunnitelmissa.
No oli tuossa langassa keinokuitua 20 %, mutta ei tuota paksuksi eikä yksiväriseksi voi sanoa hyvällä tahdollakaan. Mutta eiköhän näitä nyt kelpaa käyttää ja lapsikin tilasi itselleen samanlaiset. Lasta saan myös kiittää kuvamateriaalista. Yllättävän hyvin se nykyään kuvia jo räpsii. Tosin pakko myöntää, että rajasin kuvasta pois erinäisen määrän niistettyjä nenäliinoja sohvan selkänojalta.
Posted with Blogsy
Ihanan värikkäät kämmekkäät ja oikein pro henkilökohtainen kuvaaja :D
VastaaPoistaUpean väriset! Tulee jotenkin räsymatto mieleen, hyvällä tavalla.
VastaaPoistaNää on kivan näköiset! Oiskohan ohjetta saatavilla jossakin?
VastaaPoista