Päiväkoti-ikäinen mutanttininjaseepra

Emme tosiaankaan aina ole olleet tyytyväisiä siihen miten Helsingin kaupungissa on päivähoitoa toteutettu. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut pöyristyttävää, mutta nyt on pakko sanoa, että nyt näyttäisi siltä, että olemme sentään suotuisien tähtien alla päivähoidon suhteen. Siinä missä viimekeväinen lastentarhanopettaja oli meistä vanhemmista mahtava ja lapsesta kiva on uusi opettaja niin ihana, että me ollaan koko perhe ihan rakastuneita.

Kun siis tuo meidän jälkeläinen ei ole mikään maailman helpoin lapsi päivähoidossa. Sen epäluuloisuus vieraita aikuisia kohtaan on ihan omassa sarjassaan. Esimerkiksi nelivuotisneuvola jännittää sekä minua että päiväkodin aikuisia. Kun jos lasta sattuu ärsyttämään terkkari neuvolassa niin sehän ei sille sitten puhu sanaakaan. Päiväkodissa tilanne on johtanut siihen, että lapsella on voinut olla isokin huoli päivän aikana, mutta jos paikalla ei ole ollut turvalliseksi laskettavaa aikuista on poika voinut hautoa pahaa mieltään koko päivän. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että uusi opettaja on jonkunsortin nääpiökuiskaaja, joka on parissa viikossa saanut lapsen avautumaan päivähoidon väelle. Lapsi on myös oppinut näyttämään tunteitaan hoitopäivän aikana ja mikä tärkeintä, lapsi on uskaltautunut riehumaan ja olemaan fyysinen, jotka kyllä kotioloissa onnistuvat hyvin, mutta joista tähän asti on vain saatu haaveilla hoidossa. Uusi opettaja nimesi pojan kavereineen päiväkoti-ikäisiksi mutanttininjaseeproiksi ja sai tuon meidän mutanttininjan puhkeamaan kukkaan.

Olen todella onnellinen siitä, että lapsi kohdataan päiväkodissa yksilönä ja keväällä alkanut hyvä työ saa nyt hyvin jatkoa. Olen myös onnellinen siitä, että päiväkodissa ollaan meidän vanhempien kanssa samaa mieltä siitä miten lapsen persoonaa parhaiten kannattaa tukea. Koska helpommallahan ne päiväkodin arjessa pääsisivät jos lapsi olisi jatkanut hiljaista olemistaan kun jos verrataan nykyiseen toiminnanmieheen. Lapselle itselleen kuitenkin tekee hyvää oppia rohkeammin tuomaan omaa näkökulmaansa esiin ja myös kommunikoimaan sosiaalisissa tilanteissa. Ujous ei missään nimessä ole pahasta, mutta ujous yhdistettynä siihen, että lapsi on vaikea yhdistelmä täydellisyydentavoittelijaa ja alisuoriutujaa helposti johtava siihen, että lapsi ei vain päätyisi tekemään mitään kun ei uskalla pyytää apua ja muutenkaan ei voi tehdä kun ei heti tiedä saavansa tehtyä täydellistä.

Nyt vaan pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä ja toivotaan, että lapsi saa nyt jatkaa mahdollisimman pitkään nykyisen opettajan kanssa.