Keskiarvollisesti homma hallussa

Nelivuotiaan kanssa elämä ei ole tylsää. Parhaimmillaan lapsen kanssa käydään mielettömiä keskusteluja elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Tänäänkin aamulla källöttelimme heräämiseen jälkeen melkein tunnin keksimällä erilaisia metaforia. Aamupalapöydässä olinkin jo vakuuttunut, että tuo kupeittemme hedelmä on viisaampi kuin kumpikaan vanhemmistaan. Ja sitten se avasi sanaisen arkkunsa ja kertoi, että kalan pyrstöt maistuvat ihan sipseiltä. Että kyllä hän tietää. Päiväkodin bestis on kertonut niin. Ehkäpä seuraava keskustelumme käsittelee lähdekritiikin merkitystä.

Lapsi onneksi päästi tämän kaksijakoisen luonteensa esiin muutenkin tällä viikolla. Tai vaihtoehtoisesti se oppi kahdessa päivässä kolmesta puuttuvasta konsonantista kaksi.

Eli kävimme kesäsulun aikaan synttäreitään juhlivan tyypin kanssa neuvolassa syynättävänä. Vastoin ennakkopelkoja lapsi jopa suostui puhumaan tarkastuksen aikana. Nyt sitten odotellaan lähetettä puhetrapiaan ja sieltä tulevaa tuomiota kumpi oli oikeassa, terkka vai lääkäri. Lapselta puheesta uupuisi siis r, s ja d. Me vanhemmat sanottaisiin, että jossain määrin kaikki nuo tulevat puheessa hyvänä päivänä, mutta että vähän laiskanlaisestihan tuo tyyppi artikuloi ja siihen puheterapiasta saatavan jumppaohjeet varmasti auttavat ja tulevat tarpeeseen.

Kortissa näkyvä maininta kynäotteestakin taitaa johtua pitkälti tyypin kaksijakoisuudesta. Lapsemme näyttäisi olevan melko vahvasti molempikätinen. Kynä ja sakset menevät vasempaan, mutta oikea tulee helposti myös avuksi. Neuvolan leikkaustestissä tuli muuten ikävästi esiin. oikeakätisyysnormatiivisuus, joten jos täällä muita vasemmalla saksivien vanhempia on,niin muistakaa kääntää ne terkan antamat laput ympäri, jotta vasemalla on helpompi leikata oikean tukiessa irtileikkautuvaa paperia.