Kotiparturi

Edellinen lapsen parturikeikka ei mennyt kovin onnellisten tähtien alla. Kävimme leikkauksessa läheisessä ostoskeskuksessa olevassa parturissa. Kahdeksan minuuttia myöhemmin ja 28 euroa köyhempänä talutin parturista lopults ulos pojan jonka pää näytti huonosti kerityltä lampaalta. Tai no, näytti se siinä melkein siistiltä. Parturi ei vain ottanut yhtään huomioon sitä miten luonnonkihara ja pyörteinen hius käyttäytyy. Kotona pipon poisoton jälkeen se sitten näyttikin lähinnä huonosti kerityltä lampaan persuksesta.

Nyt tyypin hiukset kaipasivat jo kipeästi uutta käsittelyä ja aikani lasta pehmitettyä sain tämän suostumaan siihen, että minä leikkaan hiukset. Käytiin oikein ostamassa aiheeseen sopiva laitekin.

Kunnon insinöörinä en tietenkään lukenut ohjeita tai edes katsonut Youtubevideoita, mutta kyllä siitä ihan siisti tuli. Saan kuulemma leikata toistekin ja sitten tuo laite onkin jo tienannut itsensä takaisin. Toiveissa kuitenkin olisi, että kotiparturoinnit saisivat vielä jatkua tovin. Arvostan kyllä parturien ammattikuntaa, mutta en silti halua maksaa itseäni kipeäksi surkeasta lopputuloksesta. Puhumattakaan siitä, että haluaisin, että tuo lapsi näyttäisi suunnilleen järkevältä sen asemasta, että se näyttäisi törmänneen maaniseen keritsijään.

Pienten poikien paljaaksi leikatut niskat ovat minusta muuten jotenkin liikuttavia. Hiusmuoti on meillä pitkälti käytännön sanelema, koska pitkään kaljuna elelleen lapsen hiukset ovat edelleen ohimoilta olemattomat vaikka muuten tukkaa löytyy hyvinkin. Hiusmuoti on pakon ohella äidin neuroosien sanelema. Minä en kestä lasten epämääräisiä hiuskuontaloita. Trimmailin kynsisaksilla pojan niskatukkaakin sitä mukaa kun se kasvoi kun en vain kestänyt niitä epäsiistejä haivenia. Onneksi sentään pystyn rajoittamaan hiusvainoni itseeni ja poikaan. Mieshän on tällä hetkellä meidän talouden pitkätukkaisin ihminen.